(The Southern Vampire Mysteries, osa 11)
Merlotte’s-baariin tehdään palopommi-isku. Koska nykyään baarin
omistajan Sam Merlotten tiedetään olevan kaksiluontoinen, epäilykset
kohdistuvat heti Bon Tempsin muodonmuuttajavastaiseen väestöön. Sookie
Stackhousella on kuitenkin omat epäilyksensä. Hänen rakastajansa Ericin
ja tämän jälkeläisen Pamin raivostuttavan salamyhkäiset juonittelut
meinaavat kuitenkin viedä Sookien huomion kokonaan toisaalle.
Kun sekä työ- että rakkauselämä ovat uhattuina, Sookie ei totisesti
tyydy sivustakatsojan rooliin. Tultuaan vähitellen vedetyksi mukaan
juonitteluihin hän ymmärtää, että tilanne on vielä uhkaavampi – ja
kuolettavampi – kuin hän olisi voinut arvatakaan.
"Olen muuten huomannut, että näiden kirjojen takakannet antaa ymmärtää vaikka mitä erikoista ja antaa lupauksen säpäkästä juonesta, mutta kirjan luettuaan tajuaa, että takakansi on suurilta osin täyttä puppua. Tai sitten luvattua toimintaa raapaistaan vain pinnalta. Tämäkin kirja oli yhtä "vetelä" kuin aiemmatkin. En tiedä oliko sittenkään järkevää maksaa paria kymppiä kirjasta, joka kertoilee oikeastaan vaan Sookien ihokarvojen poistosta ja ullakon remppaamisesta. Mielenkiintoista toimintaa oli ehkä hitusen enemmän, mutta jotenkin tämä "haluan saada Sookien hengiltä"-kuvio alkaa olemaan jo melko kulunut. Lisäksi Sookie tuntuu ottavan vähän turhan rennosti sen, että ihmisiä ja yliksiä hänen ympärillään kuolee tiuhaan tahtiin eikä naikkosta näytä haittaavan vaikka hän posauttaa joutessaan haulikolla jonkun tunkeilijan aivot pellolle. Siis nämä kirjat ovat jotenkin aivan päättömiä välillä. Kauniisti sanottuna luonnehtisin kirjaa höntiksi ja naiiviksi. Ainut kiinnostava hahmo tässä kirjassa oli Claude ja sitä oli aivan liian vähän."
ARVOSANA: 7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)