Sarah J. Maas - Keskiyön kruunu

Celaenasta on nyt tullut kuninkaan miekka ja kuninkaalla onkin hänelle paljon tehtävää kun yksi kerrallaan salamurhaajan on tuhottava kuningasta uhkaavat kapinalliset. Mukana kuvioissa pyörii Celaenalle rakas ystävä prinsessa Nehemia, komea prinssi Dorian sekä vartioston Chaol. Tilanteiden muuttuessa Celaenan on tehtävä päätös siitä kenelle hän on lojaali, kuninkaalle vai itselleen.

Sain viimein tartuttua seuraavaan osaan tätä kovastikin hehkutettua sarjaa. Ei vaan lähde. Joskus vuosia sitten olisin varmaan pitänyt tästä sarjasta kun kaikki fantasia upposi tyylistä huolimatta, mutta jotenkin omiin nykyisiin lukutottumuksiini tämä vaan on liian kesy. Oon näköjään tottunut kunnon romantasian tykitykseen, ja sitä ei kyllä näistä löydy kuin sivulausessa. Hetkittäin lukeminen takkusi kamalasti, ja taas välillä sain luettua hyvinkin vauhdikkaasti sivutolkulla tekstiä. Celaena on ehkä ainut hahmoista, jossa on vähän särmää, muut hahmot jäävät vähän itselle harmaalle alueelle vaikkakin osasta heitä paljastuukin uusia yllättäviä asioita. Tavallaan kyllä kiinnostaa tietää mitä tässä seuraavaksi tapahtuu ja ehkä minä vielä näitä luenkin eteenpäin joskus kunhan saan motivaatiota. Sitä ennen tarvitsen väliin vaan kunnollisen annoksen romantasiaa.

Sarah J. Maas - Lasipalatsi

Sarjan ensimmäinen kirja starttaa siitä kun pahamaineinen nuori ja kaunis salamurhaaja Celaena Sardothien saa tarjouksen osallistua Adarlanin valtakunnan mittelöön, josta palkintona on titteli "kuninkaan miekkana". Suolakaivoksilla orjana kituutellut neito tietenkin tarttuu tilaisuuteen voittaa vapautensa ja hänet tuodaan kuninkaan linnaan keräämään voimiaan ja harjoittelemaan tulevaa mittelöä varten. Vastassa on jos jonkinlaista pyrkyriä ja kintereillä laukkaa vahtimassa äreä Chaol ja nurkissa pyörii kuninkaan melkoisen komea poika Dorian. Samaan aikaan linnassa alkaa tapahtua merkillisiä kuolemia, joista on vastuussa jonkinlainen peto. Celaenan on kerättävä voimansa ja taisteltava itsensä orjuudesta voittoon jottei hänen tarvitse palata enää suolakaivoksille. 

Luin tämän kirjan vuosia sitten ensimmäisen kerran ja jo tuolloin oli tarkoitus jatkaa sarjan lukemista. En sitten näköjään koskaan jatkanut. Johtuen varmasti myös siitä, että itsellä oli pidempiaikainen lukujumi eikä tullut luettua kyllä yhtään mitään. Päätinkin sitten aloittaa tämän sarjan uudelleen kun en muistanut tästä ensimmäisestä kirjastakaan yhtikäs mitään. Noh, tämähän meni lupsakkaasti eteenpäin ja sain luettua tämän hyvinkin nopeassa ajassa kuten näköjään kaiken kirjallisuuden nykyisin. Koska vahvat naishahmot kolahtaa itseeni niin tietenkin Celaena oli kirjan parasta antia. Sen sijaan oikeastaan muut hahmot jäi itselle aika valjuiksi ja mitäänsanomattomaksi persooniksi. Olen nykyisin romantiikan ja kunnon säpinän nälkäinen, joten jos niitä tästä kirjasta etsii, aika laihaksi jää. Kirjan parasta antia oli oikeastaan itse päähenkilö ja kaikki muu oli tylsää. Juoni oli mielenkiintoinen ja eteenpäin soljuva, että sinänsä tylsää ei noin muuten tämän kirjan kanssa tullut. Jokohan sitä voisi nyt lunastaa sen lupauksen, että luen myös jatko-osan, ja ehkä sitä seuraavankin? 

ARVOSANA: 7