Penn Cole - Ikiliekin hehku

Diem on saanut tietää itsestään uusia asioita. Hän on valittu. Seuraava kuningatar. Hänen menneisyytensä ja nykyisyytensä käyvät sotaa keskenään ja kaiken keskellä Diemin on opeteltava kaikki Perillisten hovin tavat. Hän oppii pian, että jokainen yrittää tehdä häneen tuttavuutta eikä kaikkien aikeet ole puhtaita. Kaiken keskellä hän kuitenkin onnistuu löytämään elämästään myös asioita, joiden vuoksi taistella. Suuret haasteet ovat vielä edessä päin ja mutkia on matkassa ennen kuin hänet virallisesti kruunataan kuningattareksi.

Siinä missä ensimmäinen osa oli aika ohut välipalakirja niin tähän toiseen osaan onkin survottu vähän kaikkea ihan urakalla. Kirjan alkupuolisko keskittyy lähinnä poliittisten kuvioiden ja draaman kehittelyyn ja mietin jossain vaiheessa eikö tämä lähde ikinä etenemään. Alku tosiaan oli vähän kuin liisterissä olisi tarponut ja jostain syystä minua ärsytti Diem ja hänen luupäisyytensä ihan suunnattoman paljon tässä osassa. Slowburn vaihtui välillä vähän slowpainiksi, mutta onneksi kirjassa oli maailman paras hahmo Taran, joka sanoi ääneen ne asiat, joita minä karjuin lukiessani kirjalle. Miksi sivuhahmot on nykyisin usein aivan törkeän hyviä ja melkein sivuuttavat päähahmotkin? En tiedä, mutta Taran on mun uusi rakkaus. Vaikka onkin blondi. Ei siinä, tälläkin kirjalla oli hetkensä, jotka saivat minut hymyilemään typerästi ja siirtymään hiukan Team Lutheriin. Maailmaa rakennetaan jälleen, uusia suhteita syntyy ja juonittelun tiivis verkko kiristyy entisestään. Loppua kohden kirja tosiaan kiihdyttää juonen kanssa ja loppumetreillä kirja pudottaa parikin wtf-hetkeä lukijansa silmien eteen. Ja tietenkin tämäkin osa päättyi semmoiseen cliffhangeriin, että odotellappa tässä nyt sitten seuraavaa osaa. Hyvää viihdyttävää romantasiaa, mutta josta ehkä hiukan uupui se jokin, en tiedä. Vahva kolme tähteä usealla plussalla. Aion kyllä jatkoakin lukea.