Hopeaviitta-sarja sukeltaa synkkään taikuuden maailmaan, jossa Hopeaviitat koettavat pitää yllä järjestystä, ja Punaviitat koettavat horjuttaa sitä. Kaikilla on omat henkilökohtaiset syynsä tehdä valintoja. Tarinan keskiössä on Saffron Killoran, joka vannoo kostoa rikollisjärjestölle. Hän opiskelee akatemiassa, jossa maageista koulutetaan rikostutkijoita, hopeaviittoja.
Kirjailijan kotisivut
Kirjat:
1. Silvercloak (suom. Hopeaviitta, 2026)
2. Turncloak (julk. 9/2026)
3. ?
Hopeaviitta
Kaksikymmentä vuotta sitten rikollisjärjestö murhasi kylmäverisesti Saffron Killoranin vanhemmat ja siitä lähtien hän on hautonut kostoaan. Saffron huijaa itsensä akatemiaan opiskelemaan voimakkaiden maagien rinnalla valmistaakseen itseään siihen mitä hänen on tehtävä. Hänen eteensä tarjoutuu mahdollisuus soluttautua Verikuihin ja tuhota järjestö yksi askel kerrallaan. Hänen on kuitenkin tehtävä kauheita tekoja todistaakseen valheellista uskollisuuttaan eikä tehtävää helpota riistiriitaiset tunteet rikollispomon poikaa kohtaan...
Olipas melkoinen tuotos. Oikeastaan vähän mietin, että laskeeko tätä edes romantasiaksi, vai enemmänkin fantasiaksi, jossa on romanttisia elementtejä. Ei tässä kuitenkaan mihinkään täydelliseen rakkauden läiskeeseen päästä kuin ehkä vähän kirjan loppupuolella. Hopeaviitta on kuin Harry Potterin paha isoveli. Se on synkkä maailma, jossa on taikaa ja erilaisia loitsuja. Oman taikavarantonsa voi kuluttaa hyvinkin nopeasti loppuun ja sen voi helposti täydentää kokemalla kipua tai nautintoa, ja tehän tiedätte mitä tämä meinaa. Se on kaikessa suoruudessaan jopa välillä raaka, ja toisena hetkenä hyvin häpeilemätön. Saffron on kostonhaluinen ja vähän naiivi tyttönen, joka valehtelee itsensä vihollisten leiriin ehkä vähän turhankin helposti. Julma ja säälimätön rikollispomon poika Levan on todellakin paha, mutta pinnan alla kytee muutakin. Kirjan edetessä Saffron taistelee selvitäkseen, valehtelee ja taistelee kiellettyjen tunteidensa kanssa, mutta välillä voi vähän lipsahdella lähempään tuttavuuteen entisen heilankin kanssa. Synkkä taikuuden maailma kuljettaa lukijaansa erilaisten loitsujen ja juonitteluiden läpi kohti hyvän ja pahan kohtaamista ja loppua kohden kipinöitä alkaakin lennellä, sanan kaikissa merkityksissä. Ei tämä mikään super spicy ole, mutta kyllä siellä hiukan päästään lopussa asiaankin. Tarinan keskiössä on enemmänkin kirjan sisältämä taikuuden julma maailma. Ja lopussa tietenkin kuohahtaa kun Saffron koettaa pelastaa tilanteen satuttamatta ketään. Eiköhän seuraavassakin osassa saada melkoista tunteiden vuoristorataa, loppu nimittäin jäi aika kylmäävään kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)