Bride duologia

Ali Hazelwood on tuttu romanttisista kirjoistaan, joista osa on suomennettukin, ja uusia suomennoksia on tulossa vielä lisääkin. Kahden kirjan sarja sukeltaa romantasian maailmaan. Molemmat kirjat ovat tavallaan standaloneja ja kertovat eri päähahmoista, mutta ensimmäisessä osassa esitellään hiukan toisenkin kirjan hahmoja. Tarina sukeltaa vampyyrien ja ihmissusien maailmaan. Duologia on englanninkielinen.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Bride

2. Mate

Bride

Misery Lark on vampyyri, jonka on määrä avioitua ihmissusilauman alfan Lowe Morelandin kanssa, jotta vampyyrit ja ihmissudet voisivat vahvistaa keskinäistä liittoaan ja suhteitaan. Kumpikaan ei tunnu olevan innoissaan järjestetystä avioliitosta, mutta päivä ja askel kerrallaan Misery ja Lowe alkavat tutustua toisiinsa ja heidän välisensä suhde alkaa kehkeytyä uusiin uomiinsa. Taustalla on kuitenkin juonittelua ja salaisuuksia, jotka uhkaavat epätavallisen liiton perustuksia.

Olen ainakin yhden Hazelwoodin kirjan lukenutkin jo suomeksi ja pidän hänen kevyestä ja rennosta tavastaan kirjoittaa. Tätä duologiaa on kehuttu, joten nyt oli viimein aika tarttua tähän tuotokseen ja täytyy sanoa, viihdyin kyllä. Tarina on ketterää ja eteenpäin soljuvaa, pidin kovasti säpäkästä Miserystä ja vähän grumpysta Lowesta, ja dialogi kirjassa oli erittäin viihdyttävää, huomasin nauravani enemmän kuin kerran ääneen. Alku tuntui ehkä vähän tahmealta, mutta pikkuhiljaa tarina ja juoni imaisi mukaansa ja pidin pääparin välisestä jännitteestä, joka kasvoi askel askeleelta kohti loppua. Naurun lisäksi saatoin hiukan kokea pieniä wtf-momentteja pariskunnan koettaessa sovittaa yhteen omien lajiensa tapoja, mutta kaikessa älyttömyydessään se oli kuitenkin aika jopa sympaattista koettavaa. Loppua kohden juoni alkaa tietenkin tiivistyä, tunteet kuumentua ja ainakaan minä en osannut etukäteen arvata loppuratkaisua. Pitihän se tietenkin jokunen kyynelkin perinteisesti tirauttaa loppupuolella. Tämä oli vähän sellainen kepeä hyvän mielen kirja, jossa oli hiukan draamaa ja jännitystä lopulla, mutta joku kuitenkin päättyi onnellisesti. Aion ehdottomasti lukea myös toisen osan.

Mate

Serena Paris on orpo, ja ensimmäinen ihmissusi-hybridi, joka on puoliksi ihminen. Hänet ottaa siipiensä suojaan Northwestin lauman alfa Koen Alexander. Serena on Koenin virallinen puoliso... ainakin paperilla. Todellisuudessa juro Koen pitää Serenan vähintäänkin käden mitan päässä itsestään vaikka Serenasta alkaa tuntua, että mies houkuttaa häntä yhä enemmän ja enemmän. Koenin tehtävänä on suojella Serenaa, jonka pään tuntuu haluavan vadille yksi jos toinenkin, mutta riittääkö se?

Pitihän tämä nyt ottaa työn alle kun sain vasta ensimmäisen osan kuunneltua. Tarinat ovat tavallaan standaloneja vaikkakin Serena esitellään jo ensimmäisessä osassa ja hän on ensimmäisessä kirjassa tutuksi tulleen Miseryn hyvä ystävä. En tiedä, vähän kaikki tässä kirjassa tökki. Tämä oli ensinnäkin äärimmäisen tylsä. 90% kirjasta odotin vain, että JOTAIN alkaa tapahtumaan, mutta ei. Sitten lukija tökätään keskelle Hazelwoodin wtf-momenttia kun pariskunta "joutuu" tahtomattaan toistensa läheisyyteen, sen enempää paljastamatta juonta. Jonka jälkeen (ja hiukan jo ennenkin) Serena toitottaa miten Koenin on oltava laumansa kanssa ja että he eivät tietenkään voi olla yhdessä sen vuoksi. Läpi kirjan Serena vannoo itselleen ja Koenille, että "ei tässä mitään, ei meistä voi tulla mitään koska..." sekä "mitähän ihmettä tämä tunne oikein merkitsee." ARGH. Ja Koen oli kyllä niin raivostuttavan töykeä persoona etten hetkeen toista muista. Ja sitten yhtäkkiä kaikki vaan muuttuu ilman mitään sen kummempaa ihmettelyä. En tiedä, ei oikein lähtenyt tämä osa. Ensimmäinen oli hyvä, mutta tämä sai repimään turhautuneena hiuksia päästä useaan otteeseen. Liian venytetty viha-rakkaussuhde, jossa ei anneta lukijalleen edes mitään kunnon ihanaa slow burnia. Ei nyt oikein vakuuttanut minua. Kolme tähteä vain siksi, ettei puolikkaita saa nyt annettua tähän hätään.