Hell Bent

Aurora Ascherin demonisarja notkahtaa hieman enemmän romantasian puolelle. Tarina alkaa kun neljä demonia karkaavat Helvetistä maan päälle. He ovat saaneet tarpeekseen Helvetin tulista ja haluavat elää rauhallista elämää omilla ehdoillaan. Ihmismuotoon muovautuneina he koettavat piiloutua heitä etsiviltä Helvetin kätyreiltä ja elää samalla mutkatonta elämää ihmisten keskellä. Helpommin sanottu kuin tehty. Jokainen kirja kertoo yhden demonin tarinaa. Sarjassa on myös pari lyhytnovellia. Sarja on englanninkielinen.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. My Funny Demon Valentine

2. My Demon Hunter

3. Demon with Benefits

4. Guardian Demon

5. Beauty and the Demon

My Funny Demon Valentine

Ash on Helvetistä karannut demoni, jonka päälle on langetettu kirous. Hän ei nää värejä, ei maista mitään, ei tunne edes kipua. Ja kaiken lisäksi hän on kaikille ympärillään oleville ihmisille lähes näkymätön. Kolmen veljensä varjossa eläminen on kuitenkin sujunut melko mallikkaasti vaikka pinnan alla kyteekin tarve johonkin enempään. Eräänä iltana jazzklubilla hänen huomionsa kiinnittyy naiseen ja tämän tapaansa soittaa musiikkia. Eva näkee Ashin kirouksen läpi, hän näkee vastustamattoman komea miehen. Ja pian molemmat huomaavat janoavansa toistensa seuraa vaikka Ash on sitä mieltä, että ihmiseen sekaantuminen ei ole hyvä idea...

Tämä oli kyllä puhtaasti heräteostos koska huomioni kiinnittyi tähän mageaan ulkonäköön ja syrjävärjäyksiin. Kirja kuulosti ihan hauskalta niin ajattelin mikäpä ei. Luin tämän siis konkreettisena kirjana englanniksi ja tämä oli kyllä yllättävän helppolukuinen ja mutkattomasti eteenpäin soljuva teos. Tarina esittelee meille neljä hyvin erilaista demonia, jotka ovat jokainen persooniaan omalla tavallaan. Ash on porukan seinäruusu, joka saa minusta hyvin persoonaa tarinan edetessä. Älkääkä epäilkö, hän ei ole kyllä mikään hissukka kun pääsee vauhtiin ;) En tiedä, kaipa tämän voisi luokitella romantasiaksi tai kenties fantasiaksi romantiikalla, jommin kummin? Vaikka tässä viliseekin demoneita ei yleistunnelma ole mitenkään synkkä, se on melko kevyt ja huumoriakin viljellään ahkerasti veljesten naljaillessa toisilleen. Juoni kehkeytyy sopivan mutkattomasti ja pidin siitä, että tässä ei romanttisille tarinoille tutusti draamailtu menemään loppuvaiheessa ihan liiaksi. Jonkun verran tässä on spicya, mutta ehkä sieltä kiltimmästä päästä. Jos ei lasketa lopun demonifetisseihin notkahtavaa kohtausta. Kröhm. Kuumia kohtauksia siis on, ja sitten sitä ah, kahden henkilön välistä kemiaa ja toiseen tutustumista. Loppua kohden perinteisesti alkaakin sitten vähän tapahtua, mutta jotenkin minusta tuntui, että tämä jäi hitusen kesken. Tässä rakenneltiin loppuun kaikkea, mutta jotenkin minulle jäi olo, että tässäkö tämä nyt oli? Minusta kaikki asiat eivät selvinneet. Ken tietää eteneekö ne seuraavissa kirjoissa, mutta seuraavassa kirjassa on kylläkin jo eri päähahmot. Tämä oli sellaista hyvän mielen demoniromantiikkaa, joka ei sukella liian synkeyksiin ja viihdyttää sen mitä se kestää. Ehkä pitää jossain välissä seuraavakin lukea.