Empyreym-maailmastaan tutun Rebecca Yarrosin standalone-kirja vuorottelee kahden ajan välillä sukeltaen nykyhetkestä toisen maailmansodan tapahtumiin. Nykyhetkessä Georgia Stanton suree edelleen edesmennyttä isoäitiään, joka oli rakastettu kirjailija. Isoäitin muistoista löytyy kirjeitä menneeltä ajalta ja ne kertovat hänen suuresta rakkaudestaan pilotti Jamesonia kohtaan. Kirjailija Noah Harrison päätyy kirjoittamaan ihailemansa naisen tarinaa yhdessä Georgian kanssa. Samalla kun he sukeltavat 1940-luvulle sodan traagisten tapahtumien keskelle, heidän välillään tunteet alkavat syventyä. Kirja on englanninkielinen.
Tämä kirja tuli itseasiassa tiktokissa vastaan ja jotenkin tämä vaan kiinnitti huomioni. Ja onhan tää kirja nyt muutenkin ihan törkeän hieno sivuvärjäyksillä, sisäkansien kuvilla ja kirjailijan nimmarilla. Näistä voit käydä kurkkaamassa videota miun instassa tai tiktokissa. Tarina vuorottelee nykyhetken päähenkilöiden sekä 1940-luvun välillä, jossa Georgian isoäiti elää sodan keskellä ja rakastuu pilottiin nimeltä Jameson. Samalla kun Noah kirjoittaa traagista sodan ajan tarinaa, kirja kertoo myös mitä silloin tapahtui ja jakaa lukijalleen Scarlettin ja Jamesonin tarinaa ja rakkauskirjeitä. Siinä missä Georgian ja Noahin tarina on sellainen perinteinen nykyaikaan sijoittuva slow burn, on menneisyyden tarina jotenkin ahdistava. Se oli kaunis, mutta samalla koko ajan odotin sydän kurkussa mitä seuraavaksi tapahtuu. Saatoin kyllä hiukan pyöritellä silmiäni lopun draamalle kun Georgia loukkaantuu hiukan turhasta Noelille, mutta onneksi kaikki kääntyi itselle mieleiseen suuntaan tarinan edetessä ja perinteinen rakkaustarina saa kelpoisensa päätöksen. Sen sijaan historiallisessä menneisyydessä tapahtuu vähän muita asioita ja huomasin vollottavani ääneen kun jotenkin Scarlettin ajatukset ja tapahtumat kolahtivat itsellä herkkään kohtaan ja palasin omaan traumaattiseen viime vuoteeni. Pystyin hiukan samaistumaan naisen ajatuksiin ja kohtaloon. Alkupuolisko tässä kirjassa oli ehkä vähän tahmeaa enkä meinannut päästä oikein tunnelmaan, mutta loppua kohden alkaa tietenkin tapahtumaan ja se sai minutkin jähmettymään kirjan ääreen täydellisesti. Huomasin, että kirjan tapahtumat pyörivät vieläkin päässä vaikka lopetin tämän jo eilen. Tämä kirja on samaan aikaan ihana ja romanttinen, mutta samaan aikaan se on surullinen ja lohduton, ja lopussa lukijaa vielä hiukan yllätetään eräänlaisen juonitwistin muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)