Bloodwing Academy

Briar Boleynin synkkä romantasiasarja sukeltaa vampyyrien maailmaan ja kouluun, jossa hierarkia kukoistaa. Se on vampyyrien ja etuoikeutettujen kuolevaisten koulu. Vampyyrien maailmaa hallitsee neljä sukua, joiden jälkeläiset ja alamaiset ovat yksi toistaan vallanhimoisempia. Puolikeiju Medra Pendragon päätyy vampyyrien maailmaan. Hänet pelastaa Drackharrown suku ja suvun johtaja päättää liittää Medran yhteen veljenpoikansa Blaken kanssa. Hänellä on suunnitelmia Medran varalle ja hän aikoo pitää tytön vaikutuspiirissään.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. On Wings of Blood

2. The Bond that Burns

3. The Wings that Bind

4. ?

On Wings of Blood

Puolikeiju Medra Pendragonilla ei oikein suju. Hän päätyy vampyyrien maailmaan ja hänet päätyy pelastaamaan metsän siimeksestä Drackharrown suvun ylimielinen poika, Blake. Eikä siinä vielä kaikki, suvun johtaja päättää liittää heidät yhteen. Medra on lohikäärmeratsastajien sukua ja vampyyrien suvun johtaja kuvittelee hyötyvänsä siitä, että hän pitää Medran lähellään. Yhteiselo Blaken kanssa ei lähde sujumaan hyvin koska he molemmat tuntuvat vihaavan toisiaan sydämensä kyllyydestä ja kaiken lisäksi Medra lähetetään vampyyrien kouluun. Hän tajuaa, että Blaken lisäksi hänellä on vielä edessään koulusta selviäminen, jossa heikkoutta ei sallita ja yksikin virhe voi olla kohtalokas.

Suosituksesta aloin kuuntelemaan tätä Storytellissä, koska teki mieli vielä upottautua johonkin romantasian tapaiseen. Säpäkkä Medra päätyy vampyyrien kouluun, jossa kieltämättä on vähän Harry Pottermaista vibaa kaikkine elementteineen, mutta ei tästä pehmoista Potteria saa kyllä tekemälläkään. Täytyy sanoa, että valtaosa tästä kirjasta oli yhtä taistelua. Harkitsin jo pari kertaa, että lopetan tämän kesken koska minusta tuntui ettei juoni ja tarina oikein lähtenyt etenemään mihinkään vaan valtaosa keskittyi Medran pööpöilyyn pitkin wannabe-Tylypahkaa ja kiukkuiluun Blakea kohtaan kun taas Blake ei edes yrittänyt saada heitä millään tasolla tutustumaan toisinsa vaan juroili taustalla milloin missäkin. Harvoin minä vihaan mitään hahmoja, mutta tästä tarinasta löytyi kyllä useamikin hahmo, joita vihata, kuten esimerkiksi Medra itse. Hetki tuon tyypin seurassa ja olisin valmis hyppäämään kalliolta. En tiedä onnistuiko kirjailija vaan näiden pahiksiensa luomisessa, mutta vihaan myös heitä kaikkia täydestä sydämestäni. No, loppua kohden alkaakin sitten tapahtua ja tunnelma muuttuu. Taisin kiljaista jo silloin, että "vihdoin". Pääpari alkaa vähän tutustumaan ja kommunikoimaan toistensa kanssa ja juonikin alkaa edetä. Pari ihan tyydyttävää juonikuviotakin sieltä löytyi. Romantiikan läiskeellä tässä ei herkutella, ja tarinasta löytyy jokunen synkkä elementti, mutta en osaa edelleenkään päättää pidänkö tästä vai en. Hiukan kyllä kiusallisen mielenkiintoiseen kohtaan tämä jäi, että... ehkä mä joskus kuuntelen toisen osan. Korotan tähdet kolmoseen ihan vaan kirjan viimeisen parin tunnin takia.