Blackwood Institute

J Rosen kieroutunut trilogia sukeltaa Blackwood Instituuttiin. Paikkaan, jossa nuorilla on vielä mahdollisuus kuntoutua ja palata ulkomaailmaan normaalien ihmisten joukkoon. Heillä jokaisella on kuitenkin omat demoninsa, joita vastaan taistella ja tulevaisuus vapaana on epävarmaa. Sopimus on selkeä, kolme vuotta instituutissa ja sen jälkeen olet vapaa. Sarja sisältää triggeröiviä aiheita eikä sovi herkille tai nuorille. Trilogia on englanninkielinen. 

Kirjasarja Goodreadsissa

Kirjat:

1. Twisted Heathens

2. Sacrificial Sinners

3. Desecrated Saints

Twisted Heathens

Kammottavan tekonsa vuoksi Brooklyn on suljettu psykiatriselle osastolle. Hän saa mahdollisuuden siirtyä Blackwood Instituuttiin, josta hän voisi hyvässä lykyssä päästä vapauteen kolmen vuoden kuluttua. Brooklynillä tosin on muita suunnitelmia kuin odottaa kolmea vuotta vapautta. Menneisyyden haamut, lamaannuttava sairaus ja pään sisäiset äänet saavat harkitsemaan jotain vieläkin äärimmäisempää. Instituutissa hän kuitenkin tapaa Elin, joka ei puhu, leikkisän Phoenixin sekä kunnollisen ja tunnollisen Kaden, ja kaiken lisäksi miehen, joka särki hänen sydämensä vuosia sitten. Ja neljällä miehellä ei ole aikomustakaan päästää Brooklynia toteuttamaan suunnitelmiaan.

Mitähän tähän nyt sanoisi. En oikein tiedä miksi tämä edes valikoitui kuunteluun, kaiketi olin tästä nähnyt jotain arvosteluita ja halusin vanhaa kunnon why choose-trooppia taas pitkästä aikaa. Olen joskus aiemminkin taitanut mainita, että näissä kirjoissa nämä päähenkilöt on usein kamalan nuoria. Yleensä se ei ole juurikaan haitannut koska olen pääni sisällä manifestoinut heidät iättömiksi tai sitten vaan vanhemmiksi, mutta tässä se jotenkin näkyi. En tiedä johtuiko se lukijoista vai mistä, mutta sain alituiseen sellaisia kunnon teiniviboja. Ja ei, se ei ollut oikein hyvä juttu. Brooklyn oli taas häiriintynein naishahmo, jota olen hetkeen kirjoissa tavannut. Pidin siitä, että hän piti puoliaan, mutta alituiset skitsofreenikon päänsisäiset negaatiot alkoi maistua puolessa välissä tarinaa vähän puulta. Hän oikeastaan angstasi koko kirjan läpi ja hautoi kuolemaansa joka käänteessä. Ei siinä, ei miespäähenkilöidenkään tarinat olleet ruusuisia, mutta ne eivät hyppineet samalla tavalla verkkokalvoille kuin naispäähenkilön jatkuva negailu. Valtaosasta kirjaa en meinannut vaan jaksaa keskittyä kuunteluun, tarina oli vähän ontuva lapsellisilla hahmoilla eikä tässä ekassa osassa oikein tapahtunut mitään juonellisesti kohauttavaa. Lopussa oli hieman yritystä, mutta yritykseksi se kyllä valitettavasti jäi. Tarinassa oli vähän myös epäloogisia asioita, jotka pisti silmään. Olihan tähän myös ripoteltu hiukan sitä spicyä, ihan onnistuneestikin jopa välillä, mutta se ei valitettavasti pelasta tätä kaalimaan kakaroiden seikkailua. En tiedä luenko jatkoa. Olen sen verran masokisti, että en sano "en ikinä" koska saatan sitten kuitenkin päätyä kuuntelemaan jatko-osan, mutta näillä näkymin en ainakaan pidä kiirettä.