Chestnut Springs

Elsie Silverin sarja tursuaa maalaisromanttista comboyromantiikkaa ja kuumia kohtauksia.  Viisiosainen sarja sukeltaa maalaiselämän keskiöön ja jokainen sarjan kirja kertoo tarinansa eri päähenkilöillä, jotka kuitenkin kuuluvat kaikkiin sarjan kirjojen tarinoihin tavalla ja toisella jo alusta saakka. Kirjojen pääosissa nähdään mm. Eatonin perheen veljekset sekä heidän ystävänsä. Kirjat ovat omiaan hyvän mielen romantiikannälkäisille.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Flawless (suom. Täydellinen, 2025)

2. Heartless (suom. Sydämetön, 2025)

3. Powerless (suom. Voimaton, 06/2026)

4. Reckless

5. Hopeless

Täydellinen

Rhett Eaton on tunnettu rodeoammattilainen ja kaikkien rakastama kultapoika. Spontaanista luonteestaan tunnettuna hän päätyy hiukan mokaamaan ja samalla tahraamaan mainettaan. Hänen agenttinsa usuttaa hänelle lapsenvahdiksi oman tyttärensä, jotta Rhettin imago saadaan kiillotettua entiseen loistoonsa. Rhett ei kaipaa todellakaan ketään katsomaan peräänsä, mutta kaunis ja säpäkkä Summer saa hänen pasmansa täysin uusille urille.

Tämä oli kyllä tyystin erilaista luettavaa mitä olen tottunut lukemaan, mutta olen sitä mieltä, että aina välillä pitää poistua omalta mukavuusalueeltaan. Tässä oli jotenkin, miten sen nyt sanoisi, "herttaiset" henkilöhahmot ja lukiessa pääsi ehdottomasti sellaiseen cowboymaiseen tunnelmaan. Joskin en päässyt mitenkään yli siitä, että kirjan kuvailujen jälkeen näin Rhettin luihuna finninaamaisena pojankoltiaisena enkä niinkään komeana cowboyna, mutta ei se mitään, yhtä kaikki tämä oli ihan luettava. Alkuun ehkä hiukan pitkäveteinen ja pääsin vähän jähmeästi fiilikseen, mutta kun juonen edetessä päästään vähän asiaan ja alkaa tapahtumaan niin minäkin pysyin paremmin viihdytettynä. Tässä oli yllättävän tuhmaa spicya, ihan yllätyin tästä, ja samaan aikaan tämä oli kuitenkin ikään kuin sellainen pehmeä pudotus pumpuliin. Pidin tarinan mutkattomuudesta ja siitä, että tässä ei ihan liiaksi draamailtu menemään. Saatoin nauraa välillä hahmojen nokkelalle sanailulle ja loppua kohden tiristin perinteisesti taas pari kyyneltäkin. Ei tämä ehkä sellaista kirjaorgasmien läiskettä ollut, mutta ihan suhteellisen viihdyttävä sen hetken mitä se kesti. Saattaisi olla, että luen ehkä jatkoakin.