Moorna on paennut Caidaksen ja Malkran kanssa onnistuneesti Tuoneen, kauas julman haltiattaren ja kuninkaan otteesta. Moorna potee edelleen syyllisyyttä ystävänsä kohtalosta ja koettaa sopeutua merkillisen demonimaailman arkeen kun Caidas taas koettaa miettiä miten löytää siskonsa. Kaiken keskellä kykynsä piilottanut Moorna koettaa tulla sinuiksi itsensä kanssa ja julma demonien kuningas koettaa hyötyä hänestä kaikin mahdollisin tavoin. Vaara vaanii kaikkialla, ja Moornan on aika syleillä synkkää puoltaan ennen kuin on liian myöhäistä.
Ensimmäinen osa ei oikein vakuuttanut. Se oli hyvä, mutta siitä puuttui "se jokin" mikä olisi tehnyt siitä kerrassaan mahtavan. Tämä kirja ehkä rahtusen parantaa edellisestä osasta. Pidän edelleen tästä maailmasta ja tarinasta, joka näihin kirjoihin on luotu, mutta se jokin puuttuu edelleen. Oli hienoa, että tässä oli tarinaa monen eri hahmon näkökulmasta, se toi vähän vaihtelua. Moorna kävi tässä kirjassa valtaosan aikaa pahasti hermoon itsesäälissä rypemisensä vuoksi, mutta onneksi hän alkaa kasvamaan henkisesti tarinan edetessä ja loppupuolella olemme jopa aistivinamme hänessä pientä kasvua kun hän oppii lisää itsestään ja siitä mihin hän oikein kykenee. Caidas on edelleen tarinan ärsyttävä pikkuveli, mutta luojan kiitos hänessäkin tapahtuu vähän kasvua kirjan aikana. Kirja tuntui alkuun vähän pitkäveteiseltä, mutta lukijaa onnistutaan viihdyttämään pienillä kuumilla kohtauksilla ja viimein Moornalla, joka ottaa ohjat omiin käsiinsä kykyjensä kanssa. Loppua kohden alkaa sitten tapahtua vähän enemmän ja uusia asioita Moornan elämästä paljastuu. Ehkä enemmän sellaista YA-vibaa nämä huokuu vaikka Caidaksen ja Moornan keskinäiset jumppatuokiot eivät ehkä ihan kilteimmästä päästä olekaan. Ihan jees kokonaisuutena, mutta jotenkin jäi kaipaamaan vielä enemmän säpinää. Aion kyllä lukea joka tapauksessa viimeisenkin osan koska haluan silti tietää miten tämä kaikki päättyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)