Dance With My Demons

Steph Maccan neliosainen kirjasarja sukeltaa häiriintyneiden ja rikollisuuteen syyllistyneiden ihmisten maailmaan. Sen keskiössä on Avery White, joka saapuu Lilydale Foundation Centeriin, jonka sanotaan olevan kuntoutuslaitos mielenterveysongelmista kärsiville nuorille, nuorille joita kukaan ei voi enää korjata. Averyllä on traumansa omasta takaa ja pian hän huomaa olevansa salaisuuksien, julmuuden ja juonittelun keskiössä. Eikä tilannetta helpota se, että useampi laitoksen potilaista kiinnittää hänen huomiota. Sarja sisältää kyseenalaisia ja synkkiä teemoja eikä sovellu herkille lukijoille. Englanninkielinen.

Kirjailijan kotisivut

Kirjat:

1. Unhinged

2. Echoes

3. Ravage

4. Exile

Unhinged

Avery White syytetään hänen isänsä murhaamisesta ja hän päätyy asianajajansa toimesta nuorten kuntoutuslaitokseen Lilycale Foundation Centeriin "kärsimään tuomiotaan". Pian hän huomaa, että keneenkään ei voi luottaa ja jokaisen selässä on maalitaulu. Averyn täytyy vain pysyä poissa tulilinjalta ja kaikki on hyvin. Vai onko sittenkään? Seinien sisällä hierarkia on yksi peruspilareista ja pian Avery huomaa, että synkkä mies nimeltä Grey on iskenyt silmänsä häneen. Eikä hän ole ainut laitoksen lukuisista houkutuksista.

Minun aivot on tällä hetkellä pienellä lomalla tämän kirjan ansiosta. En tiedä olisiko tämä antanut samanlaista vaikutusta jos olisin lukenut tämän konreettisena kirjana, mutta äänikirja tuhosi viimeisimmätkin aivosoluni totaalisesti. Teemaltaan synkkä, traumoja ja kyseenalaisia tapahtumia sisältävä tarina ei ehkä ollut sisällöltään pahimmasta päästä näistä mitä olen vähän aikaan kuunnellut. Joo, onhan tämä tosiaan synkkä, mutta taustalla roihuaa myös vähän juonittelua ja ihmisten välisten suhteiden kehittymistä. Spicyäkin oli, mutta sillä ei revitelty ihan äärettömästi, oikeastaan ihan sopivasti. Kirja ei ollut kauhean pitkä ja sen kuunteli reiluun viiteen tuntiin, mutta siihen aikaan mahtui paljon kaikenlaista. Siis oikeasti, palatakseni aiheeseen käristyneistä aivoista niin tähän on onnistuttu valkkaamaan lukijaääniksi Anthony Palmini, Joe Arden ja Corvin King. Siis tartteeko mun oikeasti jatkaa? Äänikirjalukutoukat, te tiedätte mitä tämä meinaa. Mulla oli siis edessäni yli viisi tuntia aivan täydellistä korvakarkkia ja Corvin Kingistä tuli kyllä mun uusi fanituksen kohde. Vaikka tarina ei olisi kovinkaan paljon kolahtanut niin tämä pitää kuunnella jo pelkästään siksi, että tämä on yhtä sointujen sinfoniaa näiden miesten päästessä ääneen. Ja vaikka äänissä ei olisi tarpeeksi niin jäihän tämä nyt sellaiseen kohtaan, että seuraava osa on saatava kuunteluun mahdollisimman pian. En vaan tiedä kestääkö miun herkät korvat enää yhtään enempää. NO KYLLÄ KESTÄÄ! Tarinalle kolme tähteä, lukijaäänille ainakin sata!