Saeris on juuri muuttunut haltija-vampyyriksi ja saanut tietää johtavansa vampyyrien kansaa kuningattarena tappamansa Malcolmin jalanjäljissä. Hänen on opeteltava tulemaan uuden elämänsä kanssa sinuiksi ja samalla vakuutettava vampyyrit siitä, että hän on oikea henkilö johtamaan heitä. Uusi tilanne vaatii totuttelua ja samaan aikaan julma pahuus levittäytyy valtakuntaan kylväen tuhoa.
Supersuositun Elohopea-kirjan jatko-osa ilmestyi marraskuun 18. päivä ja tästä kohistiin viikkoja ennen sen julkaisua ympäri somea. Elohopea lukeutuu omiin suosikkikirjoihin tänä vuonna ja olin niin malttamaton, että piti sitten alkaa kuuntelemaan tätä jatko-osaa äänikirjana. Eiköhän tämä suomeksikin tule jo ensi vuonna, sen verran suosittu tuntuu maailmanlaajuisesti olevan ja aion sitten kyllä lukea tämän ihan suomenkielisenä koska englanninkielentaitoni ei ole vielä priimaa ja epäilen, että en ihan kaikkea tästäkään ymmärtänyt. Tämähän on ihan äärettömän pitkä äänikirja, että aikaansa tarinan parissa sai kyllä muutaman päivän kuluttaa. Ja tämänhän kuuntelee mielellään äänikirjana jo siksi, että Kingfisherin lukijaäänenä on ihana Anthony Palmini. Hänen samettiääntään kuuntelee jo pelkästä kuuntelemisen ilosta, joten suosittelen lämpimästi jos yhtään englanti taittuu niin kokeilemaan tätä kirjaa. Kirjassa on aika tasaisesti tarinaa sekä Saeriksen että Kingfisherin näkövinkkelistä. Tässähän riitti sitten tapahtumaa ja vauhdikkaita tilanteita ihan koko yli 20 tunnin edestä. Oikeastaan sellaisia rauhaisia hetkiä ei juuri ollutkaan. Tuntui vähän, että pahuus vaani aina joka nurkalla ja pahiksia oli joka sormelle, se oli ehkä minusta vähän häiritsevää. Ja tietenkinhän tässäkin kirjassa oli parhautta Kingfisherin ja Saeriksiksen väliset kohtaukset, mutta jotenkin shown varasti kokonaan Carrion, joka aina äänessä olleessaan sai kuuntelijansa nauramaan, kerrassaan mahtavan hupaisa ja persoonallinen hahmo. Tietenkin alkuperäisten hahmojen lisäksi tässä päästään tutustumaan myös muutamaan uuteenkin tyyppiin. Kirja pudottelee jokusen juonellisen pommin, se naurattaa ja vähän itkettääkin. Jotenkin, en tiedä, tästä jäi uupumaan ensimmäisen kirjan tunnelma. Hyvä tämä oli, mutta Elohopealla on edelleen paikka minun sydämessäni. Mutta niin, luen tosiaan tämän vielä suomeksi kunhan kirja ilmestyy ja katsotaan sitten muuttuuko mielipide laisinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)