(Särkynyt meri, osa 3)
"Pelkonsa voi voitaa vain kohtaamalla ne. Jos niiltä piiloutuu, ne voittavat."
Throvenlannin prinsessa Skara on nähnyt kaiken hänelle tärkeän
muuttuvan vereksi ja tomuksi. Ottaakseen paikkansa kuningattarena hänen
on löydettävä rohkeutta ja oikeat sanat – sanat, jotka toimivat aseiden
tavoin.
Juonikkaan isä Yarvin kokoama liittokunta yhdistää voimansa
suurkuningasta vastaan. Osa Yarvin väestä kääntyisi mieluiten valoon
sodan julmuuksien ääreltä, kun taas toiset on luotu taistelemaan
pimeydessä. Vain puolikas sotaa kuitenkin käydään miekoin. Äiti Sota lyö
siipensä kaikkien ylle, eikä yksikään Särkyneen meren asukkaista voi
välttää hänen kosketustaan. Kuinka olla paras mahdollinen ihminen, kun
koko maailmanjärjestys murtuu ympärillä?
"Sainpas vihdoinkin luettua tämän kaiken väsymyksen ja touhun keskellä! Sain luettavaksi kaksi ensimmäistä osaa ja myös tämän päätösosan, jota odottelinkin innolla. Minusta tuntui, että trilogia kiihdytti tahtiaan ja parani sivu sivulta aina toisen kirjan loppuun saakka. Tämä viimeinen osa ei ehkä käynnistynyt yhtä lennokkaasti kuin aiemmat osat eikä koukuttanut alkuun yhtä hyvin. Tapahtumat käynnistyivät ehkä aavistuksen hitaammin kuin aiemmissa osissa ja varsinainen äksöni nähtiin vasta kirjan loppupuolella. Päähenkilö Skara jäi itselle vähän etäiseksi hahmoksi alussa, mutta loppupuolella kirjaa aloin toden teolla tykästyä hänen asenteeseensa. Hän ikäänkuin kasvoi kirjan aikana tytöstä naiseksi. Sen sijaan aiemmin suosikiksi nousseet hahmot menettivät kirjan loppupuolella vähän hohtoaan. Kirjassa oli jännittäviä tapahtumia, onnellinen ja samalla myös erittäin surullinen loppu. Kirja ei petä kuitenkaan, se yllättää myös viime metreillä ja jättää lukijansa janoamaan lisää jännittävää historiallista maailmaa."
ARVOSANA: 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)