maanantai 1. helmikuuta 2016

Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

(The Picture of Dorian Gray)

"Kankaalla olevat kasvot vanhenivat tunti tunnilta, viikko viikolta. Jokainen Dorian Grayn tekemä synti tahrasi taulun kauneutta. Mutta hänen oma ulkomuotonsa säilyi muuttumattomana."

"Minulla tuli mielenkiinto tähän kirjaan oikeastaan katsottuani Penny Dreadful-sarjan jakson, jossa Dorian Gray esiintyi. Silloin aloin miettiä, että missä olen tuon nimen kuullut aiemmin ja google tämän minulle selvitti. Juoni tässä vaikutti niin hyvältä, että oli pakko lainata tämä kirjastosta ja lukea. Lukemisessa kuitenkin kesti aikansa. En tykästynyt yhtään kirjan "vanhanaikaiseen" kerrontatyyliin, joka oli minusta uuvuttavaa luettavaa. Kirjan alkupuolella ei oikeastaan tapahtunut mitään vaan suurimmat äksönit nähtiin kirjan puolivälin jälkeen, nekin melkoisella vauhdilla eikä niitä ollut mielestäni edes tarpeeksi. Minua oikeastaan kiinnosti eniten taulun muuttuminen ja Dorianin synnit, joista ei mielestäni pahemmin edes kerrottu tarinassa. Kaikki herkullinen tunnuttiin sivuuttavan kerta heitolla. Lukeminen oli minusta aika uuvuttavaa ja pitkäveteistä viimeisiä sivuja lukuunottamatta. Ei nyt oikein herättänyt omaa innostusta, mutta tästä aiheesta voisi katsoa kyllä elokuvan."
ARVOSANA: 7-

8 kommenttia:

  1. Minä oon nähny tämän elokuvana ja minulla meni sit koko leffa ohi kun kerronta ei ollu parhaasta päästä.. Vasta kun luin esittelytekstin (Jos sillä nimellä sitä kututtiin) niin siinä vaihees vasta ymmärsin pointin. Tuskin siis aijon kirjaakaan lukea :D

    ikuinenlukutoukka.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Minulle tämä on ehkäpä kaikkien aikojen lempikirjani! :D Oscar Wilden kirjoitustyyli ei ole se helpoin, mutta mielestäni kerrassaan upea. Tarinan tunnelma on hieno ja Wilde on mielestäni loistava kirjoittaja. (Puhumattakaan siitä, kuinka mielenkiintoinen persoona!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tässä huomaa miten erilaisia lukumieltymyksiä on :D Itse olen enemmän "yksinkertaisten" kirjojen ystävä :D

      Poista
  3. Luin tämän lukiossa ja tykkäsin tosi paljon. Vanhahtava tyyli upposi minuun. Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, se on vähän tylsä, jos etsii toimintaa. Minä tykästyin pohdiskeluun ja hienovaraiseen homoeroottiseen alatekstiin. :D

    Haastoin sinut blogissani viiden kirjan haasteeseen.
    http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2016/02/viiden-kirjan-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, itseeni en uponnut. Olen vähän perinteisemmän kirjallisuuden ystävä :D

      Poista
    2. Jäin miettimään, että mitä tarkoitat perinteisemmällä kirjallisuudella. Kirja on julkaistu vuonna 1890, joten ainakin jotain perinteistä siinäkin on. Vai tarkoitatko, että pidät enemmän juonivetoisesta kirjoista?

      Poista
    3. Tarkoitin juuri lähinnä ns. nykyaikaista kirjoitustyyliä, en tuollaista "vanhanaikaista" :D

      Poista
    4. Okei. :) Nykyaikaisessa tyylissä on etunsa, varsinkin kun nykyajan kasvattina on enimmäkseen tottunut lukemaan sellaista. Joskus vanhempien kirjojen lukeminen tuottaa suuria vaikeuksia vieraan tyylin takia.

      Poista

Kiitoksia muistamisesta ;)