(Faunoidit, osa 3)
"First you wanna kill me, then you wanna kiss me."
Suosikkitrilogian päätösosassa vaara ja viettelys kulkevat käsi
kädessä. Viken katoaminen heittää Rufuksen ja Unnan olosuhteisiin,
joista yksikään faunoidi ei ole palannut elävänä.
”Selvitä saaliisi heikkoudet ja rakenna loukkusi näistä
elementeistä”, neuvoo metsästäjän käsikirja. Kun Viken puhelin ei
baariyön päätteeksi vastaa, aavistaa Joone pahinta. Pelastusretki
tuntemattomaan pakottaa Unnan ja Rufuksen unohtamaan sydänsurunsa, mutta
mullistaa Joonen elämän sitäkin rajummin. Nuori jousimies pelastaa
Joonen pulasta ja huokuu vetovoimaa, jonka edessä harakkapoika on
aseeton. Alkaa taistelu aikaa, pakkasta ja päänsisäisiä houkutuksia
vastaan. Kun saalistajan ja saaliin intohimot ovat yhteisiä, ei mikään
ole enää itsestään selvää ja roihu syttyessään pidäkkeetön.
"Olihan tätä jo odoteltukin! Siinä missä kaksi ekaa osaa kutkutteli nauruhermoja ja meno oli rennon letkeää, tässä kolmannessa osassa oli rutkasti enemmän jännitystä ja hurjia tapahtumia, joten aiemmille osille tyypillinen huumori jäi taka-alalle vaikka sitä tässäkin tekstissä viljeltiin. Salama on tällä kertaa onnistunut heittämään pussukkaan päähenkilöiden lisäksi tappajia, heidän irvokkaita elintapojaan, seikkailua tappajakaupungissa ja hiukan veren roiskutustakin saaden aikaiseksi hämmentävän ja poskia kuumottavan sekoituksen toimintaa ja tiukkoja tilanteita. Jostain syystä en ole syttynyt kirjoissa erityisesti Joonelle, joten ne osat jäivät minulle vähän toisarvoiseksi Unnan ja Rufuksen rinnalla, joskin olisin kaikista mieluiten lukenut lisää Ronnista ja Edenistä. Makunsa kullakin! Pidin kyllä todella tästä kirjasta jossa oli tapahtumaa ja mielikuvitusta venytettiin ihan urakalla aiempiin enemmän todentuntuisiin osiin verrattuna. Harmittaa, että tämä tarina oli tässä, mutta ehkä me saamme vielä niitä faunoidi-tarinoita luettavaksi. Upea lukukokemus!"
ARVOSANA: 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia muistamisesta ;)