Nyt se on nähty! Rakastuin!

Tämä kirjoitus spoilaa elokuvaa, joten jos et ole leffaa katsonut etkä halua juonipaljastuksia niin nyt on hyvä hetki lopettaa lukeminen!

Luukaupunki perustuu siis Cassandra Claren kuusiosaisen kirjasarjan ensimmäiseen osaan. Se kertoo teini-ikäisestä Clarysta (Lily Collins), joka saa tietää, että tavallisilta ihmisiltä piilotettu maailma on osa hänen verenperintöään. Kun hänen äitinsä katoaa kummallisesti, Clary aloittaa etsinnät varjometsästäjien avulla. Mukaan mahtuu myös komea ja ylimielinen poika Jace (Jamie Campbell Bower), joka vangitsee tytön sydämen.

Varjojen kaupungit - sarja kuuluu yhteen suosikkisarjoistani, joten sanomattakin selvää, että minulla oli suuret odotukset elokuvasta. Odotin sitä vuoden ajan innostuksen ja pelon sekaisin ajatuksin. Elokuva ei kuitenkaan ollut pettymys, se jopa hiukan ylitti odotukset! Elokuvan visuaalisuus ja miljöö oli upeasti toteutettu ja vaikka epäilin joitakin näyttelijöitä, epäilyni olivat täysin turhia koska jokainen veti oman roolinsa kunnialla loppuun asti. 

Suurin epäilyksen kohde oli Jamien esittämä Jace, joka kuvattiin kirjoissa ylimieliseksi ja äärettömän söpöksi. Okei, Jamien ulkomuoto ei täysin vastaa kuvittelemaani Jacea, mutta oli monta hetkeä kun hän meni täysin roolihahmonaan. Vielä pikkuisen enemmän olisin kaivannut kirjoille tyypillistä viisastelua hahmon suunnalta, mutta kyllä sitä leffastakin löytyi hymyksi asti. Muutkin hahmot olivat mahtavia kaikki omissa rooleissaan. Ehkä hiukan harmitti, että Isabellen (Jemima West) nenäkkyys jäi vähän vähälle ja Magnusta (Godfrey Gao) olisin mieluusti katsellut pidempäänkin. Valentinen roolissa loistava Jonathan Rhys Meyers veti potin kotiin suorituksellaan. Se mies ei vaan voi näytellä huonosti!

Tietysti leffassa oli niitä paljon puhuttuja muutoksia kirjaan kuten esimerkiksi se, että Simon (Robert Sheehan) ei muuttunut rotaksi ja ettei Jace leffan viimemetreillä kadonnutkaan, mutta minua nämä seikat eivät haitanneet laisinkaan koska elokuva oli sellaisenaan aivan mahtava. 

Taistelukohtaukset olivat upeita ja elokuvan juoni eteni minusta melko maltilliseen tahtiin alusta loppuun asti. Ainut mikä häiritsi oli ihmissusien tökeröt hampaat, jotka paistoivat liian selvästi kertoakseen, että ovat tekaistut.

Mitä tähän nyt sanoisi? Lumouduin aivan täysin ja toivon sormet ristissä, että elokuva menestyy sekä myös sen jatko-osa koska haluaisin palavasti nähdä jokaisen kirjan valkokankaalla. Mahtavaa mahtavaa!