Myyttinen tarina samaanisotureineen ja kalevanpoikineen perustuu Antti J. Jokisen ja Matthew B:n elokuvakäsikirjoitukseen nimeltä Nicholas North - The Curse of The Hellion. Kirjailia Ilkka Auerin ja käsikirjoittaja Antti Jokisen huimasta fantasiatrilogian ensimmäisestä osasta on suunnitteilla elokuva. Se kertoo kymmenen suven ikäisestä pojasta Nikolaksesta, joka menettää vanhempansa eräänä hyisenä iltana. Nuori poika eksyy varkaiden keskelle ja varttuu siellä tietämättömänä suurista salaisuuksista, joita hän kantaa sisällään. Kun ilkeä Kalmatar uhkaa tuhota kaikki kylät saadakseen haluamansa, Nikolas nousee pahuutta vastaan siiliystävänsä Hessin kanssa. Ja siitä alkaa heidän seikkailunsa...
Kirjat:
1. Kalmattaren kirous, 2013
2. Sammon ryöstö, 2014
3. ?
Kalmattaren kirous
Mielessäni kaikuvat Väinämöisen sanat: "Pojalla on kaksi sydäntä,
hänestä tulee vielä legenda, ja hänen nimensä tulee kirjoitetuksi
tähtiin Pohjantähden rinnalle. Mutta vain jos hänen vanhempansa keräävät
rohkeutensa ja tekevät niin kuin minä käsken."
Nikolas on tuomittu tuottamaan huonoa onnea läheisilleen. Syynä
onnettomuuksiin on pimeyden voimien haltijatar. Nuorukaisella on jotain
minkä Kalmatar haluaa, keinolla millä hyvänsä.
Karunkaunista kalevalaista maata uhkaavat pimeyden voimat. Kasvaako
nuoresta Nikolaksesta pohjoisen kansansa pelastaja? Kuinka käy Saran,
suloisen ihmiskeijun?
"Kalevala ei ole oikeastaan koskaan kiinnostanut minua millään muotoa koska olen aina ollut enemmän kiinnostunut muiden maiden historiasta ja mytologiasta. Kirjaa aloitellessakin ehkä hiukan pyörittelin silmiäni Väinämöisen ilmaantumiselle. Odotin jonkinlaista innostusta tekstiin aloittaessani lukemista, mutta sitä ei vain tullut. Kirja jäi pidemmäksikin aikaa pöydälle odottamaan lukemista koska en olisi millään jaksanut tarttua siihen. Luojalle kiitos kirja ei ole kovin paksu ja sen lukee helposti päivän aikana. En tiedä onko kirjaa kirjoittaessa nimenomaan ollut tämä tarkoitus, mutta minusta tämä vaikutti enemmänkin hömpältä lasten sadulta kuin jännittävältä tarinalta suuresta sankarista. Tapahtumat vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja välillä en meinannut itsekään pysyä tapahtumien mukana. Kaikenkaikkiaan tämä ei sytyttänyt minun sisälläni minkäänlaista kipinää vain sai minut huokailemaan pelkästään ärtyneenä. En usko, että tulen lukemaan jatko-osia."
ARVOSANA: 6½
Sarjan toisessa osassa Nikolas saa vainajilta käskyn lähteä Tuonelanvirralle, ja tuota tähtiin kirjoitettua käskyä nuorukaisen on noudatettava. Kuka saa haltuunsa ihme-esine Sammon ja Pohjolan herruuden? Päihittääkö Nikolas pahan voimat?
Sammon ryöstö
Sarjan toisessa osassa Nikolas saa vainajilta käskyn lähteä Tuonelanvirralle, ja tuota tähtiin kirjoitettua käskyä nuorukaisen on noudatettava. Kuka saa haltuunsa ihme-esine Sammon ja Pohjolan herruuden? Päihittääkö Nikolas pahan voimat?
Minulle kävi ihan samalla tavalla. Alku takkusi ja odotin, että tulisi se vaihe jolloin kirja vain tempaisee mukaansa - ei tullut. Luin kirjan loppuun asti, mutta kovasti pitkin hampain. :/ Samoin on myös tuon mytologia-asian kanssa. Muiden maiden mytologiat ovat aina tuntuneet paljon houkuttelevammilta ja mielenkiintoisemmilta. :D Ajattelin kuitenkin, että ei kalevalalaisesta mytologiastakaan varmaan hullumpaa seikkailua saada, mutta.. eipä tärpännyt tällä kertaa.
VastaaPoistaJuuh, tällä kertaa ei napannut, mutta joskus kai sitä on luettava vähän huonompaakin että osaa arvostaa hyviä kirjoja ;D
PoistaTäällä samat fiilikset. Kalevala ei ole minulle ihan tuttua. Tarinassa paljon hyviä elementtejä, mutta tällä kertaa ei napannut minuun. Yleensä pidän tarinoista, joissa maisemankuvaukset ovat onnistuneet. Kyllä tässäkin niitä on, en mä sitä kiellä, mutta minulla oli koko ajan sellainen tunne, että niihin oltiin panostettu vähän liikaakin. Tarina oli vähän niinkuin valmiiksi syötetty, eikä lukijalle jäänyt tilaa käyttää omaa mielikuvitusta. En jaksanut lukea tarinaa loppuun asti. Täytyy varmaan kokeilla myöhemmin uudestaan.
VastaaPoistaAsiasta kolmanteen. Luin sen Moira Youngin Julman maan kannesta kanteen suomeksi ja se nappasi ja koukutti :) Puhekieli tökki alussa, mutta siihen tottui pikkuhiljaa.
Juuh, ei ainakaan ihan minun tyyliseni kirja, mutta ihme ja kumma sain luettua loppuun :D
PoistaJulma maa oli erikoinen. Ei noussut omaksi suosikiksi, mutta lukihan tuon :P