keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Tiffany Reisz - Enkeli

(Perisynti, osa 2)

Nora Sutherling, domina ja eroottisten bestsellereiden kirjailijatar on palannut Sørenin luo ja jättänyt Wesin – ainoan ihmisen, jota on oppinut oikeasti rakastamaan. Nora ja Søren elävät omistuksen ja alistuksen suhteessa, jossa kipu ja erotiikka, sadismi ja sadomasokismi vangitsevat heidät erottamattomaan riippuvaisuuteen. 

Søreniä, joka julkisesti tunnetaan Pyhän Sydämen kirkon isä Marcus Stearnsinä, odottaa mahdollinen viranylennys. Hänen on ryhdyttävä entistä varovaisemmaksi oman kaksoiselämänsä suhteen. 

Tutkiva journalisti Suzanne Kanter saa nimettömässä faksissa vihiä isä Stearnsin ylennykseen liittyvistä intressiristiriidoista. Hän alkaa tutkia isä Stearnsin toimia, mutta tutkimusta hankaloittaa isän olemus; pelottavan seksikäs ja puoleensavetävä, jonka edessä Suzannekin tuntuu olevan sulaa vahaa. 

Maailma ei ole kuitenkaan mustavalkoista hyvän ja pahan taistelua. Paha on harvoin puhdasta mustaa tai hyvä silkkaa valkeaa pehmeyttä. Søren on korkean moraalin mies, vaikka olisikin vaarallinen, ja hän haluaa johdattaa enkelinsä Noran oikean rakkauden pariin, syliin, jossa hyvyys täyttää sydämen.

"Joko saa alkaa hehkuttamaan? Kun mi aloitin tätä lukemaan niin musta tuntui, että en pysty lopettamaan. Kaikki järjellinen aivotoiminta katosi samoin tein! Tykkäsin jo ekasta osasta, mutta tää toka osa räjäytti pankin totaalisesti. Kuten aiemmassakin kirjassa, tässäkin oli tekstiä monen eri henkilön näkökulmasta ja se teki kirjasta mielenkiintoisemman. Ajattelin alunperin, että tämä olisi vain Noran show, mutta tässähän alkaa tulla esille vaikka mitä uusia herkullisia ulottuvuuksia. Sørenia tulee tutkimaan kaunis Suzanne, joka epäilee miehessä olevan jotain outoa. Odotin tähän systeemiin jotain enemmänkin, mutta ei. Se oli vain yksi pintaraapaisu tarinassa. Samoin kuin Noran ja Søren, joiden suhde ei oikeastaan kiinnostanut minua laisinkaan. Kirjan parasta antia oli ehdottomasti ujo ja epävarma Michael sekä flirttaileva ja rikas Griffin. Kirja alkoi rauhallisesti, mutta loppupuolella minä oikeasti varmaan hihkuin samalla kun luin. Tästä kirjailijasta on tulossa yksi suosikeistani koska hän osaa kirjoittaa niin mahtavaa tekstiä kahden miehen välisestä kanssakäymisestä. Kuten myös arvata saattaa, kuvioissa oli BDSM-menoakin, mutta ei kovin häiritsevästi. En ole oikein vieläkään ymmärtänyt koko intoa moiseen touhuun ja kuvailu lähinnä huvitti minua kuin mitään muuta, mutta kai siinä on oma viehätyksensä vaikka itse ei kyseisestä aktiviteetista sen enemmän olekaan kiinnostunut. Huhuh, maltan tuskin odottaa, että saan seuraavan osan käteeni."
ARVOSANA: 9½

2 kommenttia:

  1. Onko tämä Mustan tikarin veljeskunta tyylistä? Jotain sellaista lukemista haluasin löytää, kun kirjoilla on niin pitkä aikaväli ja Manalan valtiaat on tullu myös luettua.

    Anteeksi en tiedä mihin tästä ilmoittaisin, mutta mainitsen tässä toivottavasti et pahastu.Tuo "Luetko kirjoja enemmän keväällä?" kysely ei toimi, se ei ota vastauksia vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tuota ehkä voi BDB:n tyyliseksi laskea, mutta todella hyvä joka tapauksessa. On siinäkin kivoja miehiä ;D Mut ei ole fantasiaa tms. Hirveesti ei taida olla BDB:n tyylistä kirjallisuutta :/ Ootko lukenut jo Wardin Langenneet enkelit - sarjaa?

      Pitääpi korjailla kysely! Kiitos infosta :)

      Poista

Kiitoksia muistamisesta ;)