The Host

The Host eli suomeksi Vieras, on Twilight-kirjoillaan maineeseen nousseen Stephenie Meyerin käsialaa. Maailmamme ovat valloittaneet sielut, jotka ovat ujuttaneet itsensä kehoihimme ja ottaneet ruumiimme valtaansa. Nyt kaikki elävät harmoniassa keskenään, ei ole sotia eikä nälänhätää. Silti pieni osa sieluilta karanneista ihmisistä elää piilossa ja tahtoo taistella leviävää epidemiaa vastaan. Yksi vastarintaliikkeen ihmisistä on Melanie Stryder, joka törmää sattumalta Jarediin. Nuoren parin välillä roihahtaa ja he päättävät paeta sieluja erämaahan yhdessä Melanien pikkuveljen kanssa elääkseen yhdessä. 

Sanomattakin selvää, että he eivät pysy salassa kauan. Sielut nappaavat Melanien ja istuttavat sielun tämän sisälle. Melanie ei kuitenkaan ole luovuttavaa sorttia eikä suostu siirtymään sivuun Vaeltajaksi kutsutun sielun tieltä. Vahvatahtoinen Melanie jakaa muistonsa Vaelille, joka alkaa tahtomattaan kaipaamaan Melanien muistojen Jaredia sekä tytön pikkuveljeä. Yhdessä he päättävät paeta ja lähteä etsimään kadottamaansa. Kaksikko ei kuitenkaan tule pääsemään helpolla koska Etsijä on heidän kintereillään haluten löytää vastarintaliikkeen ihmiset. 

En ole lukenut kirjaa aikoihin, mutta jonkinlainen muistikuva siitä oli kun elokuviin menin. Minusta elokuva oli todella uskollinen tarinalle vaikka harmittikin vähän, että monia hyviä kohtauksia oli jätetty pois ja ihan ymmärrettävistä syistä. Minua ei olisi tosin haitannut, että elokuva olisi ollut pidempi tai siinä olisi ollut kaksi osaa. Tarinan lyhentely häiritsi ehkä eniten siinä mielessä koska tuntui, että elokuvassa kytenyt rakkaustarina meni aivan liian nopealla tempolla "minä rakastan sinua" - pisteeseen. Kaikesta huolimatta lumouduin täysin elokuvan maailmaan ja sen hahmoihin ja elin uudelleen kirjan tapahtumia visuaalisessa muodossa. Mietin aluksi miten elokuvan tekijät ovat saaneet sekä Vaelin, että Melanien esille koska he ovat samassa vartalossa, mutta homma oli hoidettu ihan mallikkaasti vaikka alkuun minua huvitti hiukan Melanien närkästynyt ääni taustalla.

Pidin Saorse Ronanista heti kun näin, että hänet on valittu Melanien rooliin. Jaredin näyttelijä Max Irons miellytti

myös silmää ja kaksikko teki loistavaa työtä valkokankaalla. Iania näytellyt Jake Abel epäilytti alkuun vaikka tyyppi hyvä näyttelijä onkin. Olin vain kuvitellut Ianin erilaiseksi kirjan perusteella ja hän olikin kirjassa suosikkini.

Elokuvan rakkaustarina on yhtä aikaa ehkä hiukan huvittava, mutta samalla niiiiin ihana. Se, että kaksi miestä rakastuu samaan ruumiiseen, mutta ei samaan sieluun, on mahdoton yhtälö, johon ei tunnu löytyvän mitään järjellistä ratkaisua. Kirjan lukeneet tosin tietävät miten homma menee lopulla.

Pidin tästä. Ei. Rakastin tätä. Ystäväni, jotka katsoivat tämän kanssani, eivät olleet lukeneet kirjaa ja he eivät oikein osanneet sanoa oliko tämä hyvä vai ei. Heidän mielestään tässä olisi pitänyt olla lisää toimintaa. Minusta tämä taas meni tällaisenaan koska ei kirjakaan ollut mitenkään toiminnantäyteinen. Tai oli, mutta ei sillä tavalla kuin jotkut ehkä kuvittelevat.

Tähän kirjaan pitäisi tulla jatkoakin kahden muun kirjan muodossa, mutta sitä luultavasti saa vielä odottaa. Kirjojen nimet tulisivat olemaan alustavasti The Soul ja The Seeker. Jatko-osaa leffaan saadaan varmasti odottaa, mikä on sääli. Tosin elokuva olisi vallan mainiosti toiminut tällaisenaankin.