Marina Anderson - Kuuliaisuuden satama

(Haven of Obedience)

Nyt on aika antautua viettien vietäväksi ja rantautua Kuuliaisuuden Satamaan! Kaksikymppistä lontoolaista Natalie Bowenia kadehtii monet, mutta hänen elämänsä on todellisuudessa katastrofi. Miehet eivät sulata hänen menestystä urallaan, ja Nataliesta tuntuu ettei hän koskaan voi löytää oikeaa onnea. 

Sitten hän kuulee retriitistä, luksusviikonlopusta Satamassa, paikassa jonka erikoisalana on tutustuttaa kävijänsä nautintoihin, joista he eivät olleet koskaan osanneet edes uneksia. Hieman kauhuissaan mutta liian uteliaana ollakseen menemättä Natalie päättää, että on vihdoin aika ylittää pelkonsa.

Satamassa Natalie tapaa arvoituksellisen Simonin, miehen joka on tottunut saamaan haluamansa; näyttää hyvinkin siltä, että Natalie on kohdannut unelmiensa miehen...

"No jopas oli kirja. En oikein tiedä miten kuvailisin tätä. Kirjailija on ainakin onnistunut heittämään estonsa nurkkaan tätä kirjoittaessaan koska teksti on rohkeaa ja suoraa. Pidin Nataliesta koska huomasin hänen luonteessaan paljon itselle tyypillisiä piirteitä. Liekö naisen horoskooppi ollut härkä? Simon oli aika erikoinen hahmo, josta en tiedä pidänkö vaiko enkö. Kuitenkin ihailin tässä tarinassa miehen todellista tunnekylmyyttä, joka sai hänen kasvonsa pysymään mitäänsanomattomina alusta loppuun. Tässä ei keskitytä ratkomaan tyypillistä alistuvan naisen ja määräilevän miehen - kuviota vaan mennään eikä meinata. Valitettavasti ohuen ohut juoni jää jatkuvan köyrimisen jalkoihin eikä tätä voi oikeastaan sanoa miksikään muuksi kuin pornopokkariksi, jossa lähestulkoon jokainen sivu oli täynnä juuri sitä mitä kirja antaa takakannen perusteella ymmärtää. Se oli ehkä ärsyttävää koska olisi halunnut uppoutua enemmän hahmoihin ja itse tarinaan, mutta toisaalta tämä kirja onnistui joka tapauksessa viihdyttämään ainakin minua sen muutaman tunnin. Ja uskaltaisinpa väittää, että kaiken tuhmailun takana on myös tekstiä, joka herättää lukijansa miettimään asioita omalta kantilta. Viihdyttävyyden ansiosta nostan arvosanan seiskasta kasiin. Melko erikoinen pläjäys."

ARVOSANA: 8

Charlaine Harris - Veren muisti

(The Southern Vampire Mysteries, osa 11)

Merlotte’s-baariin tehdään palopommi-isku. Koska nykyään baarin omistajan Sam Merlotten tiedetään olevan kaksiluontoinen, epäilykset kohdistuvat heti Bon Tempsin muodonmuuttajavastaiseen väestöön. Sookie Stackhousella on kuitenkin omat epäilyksensä. Hänen rakastajansa Ericin ja tämän jälkeläisen Pamin raivostuttavan salamyhkäiset juonittelut meinaavat kuitenkin viedä Sookien huomion kokonaan toisaalle.

Kun sekä työ- että rakkauselämä ovat uhattuina, Sookie ei totisesti tyydy sivustakatsojan rooliin. Tultuaan vähitellen vedetyksi mukaan juonitteluihin hän ymmärtää, että tilanne on vielä uhkaavampi – ja kuolettavampi – kuin hän olisi voinut arvatakaan.

"Olen muuten huomannut, että näiden kirjojen takakannet antaa ymmärtää vaikka mitä erikoista ja antaa lupauksen säpäkästä juonesta, mutta kirjan luettuaan tajuaa, että takakansi on suurilta osin täyttä puppua. Tai sitten luvattua toimintaa raapaistaan vain pinnalta. Tämäkin kirja oli yhtä "vetelä" kuin aiemmatkin. En tiedä oliko sittenkään järkevää maksaa paria kymppiä kirjasta, joka kertoilee oikeastaan vaan Sookien ihokarvojen poistosta ja ullakon remppaamisesta. Mielenkiintoista toimintaa oli ehkä hitusen enemmän, mutta jotenkin tämä "haluan saada Sookien hengiltä"-kuvio alkaa olemaan jo melko kulunut. Lisäksi Sookie tuntuu ottavan vähän turhan rennosti sen, että ihmisiä ja yliksiä hänen ympärillään kuolee tiuhaan tahtiin eikä naikkosta näytä haittaavan vaikka hän posauttaa joutessaan haulikolla jonkun tunkeilijan aivot pellolle. Siis nämä kirjat ovat jotenkin aivan päättömiä välillä. Kauniisti sanottuna luonnehtisin kirjaa höntiksi ja naiiviksi. Ainut kiinnostava hahmo tässä kirjassa oli Claude ja sitä oli aivan liian vähän."

ARVOSANA: 7

Cassandra Clare - Kadotettujen sielujen kaupunki

(Varjojen kaupungit, osa 5)

Rakkaus. Veri. Petos. Kosto. Miten paljon Clary on valmis maksamaan pelastaakseen poikaystävänsä?

Kun Clary Fray saa vihdoin tavata poikaystävänsä Jacen, hän huomaa kauhukseen, että Lilith-demoni on kietonut Jacen ja Claryn ilkeän veljen Sebastianin kohtalot yhteen, ja että Jacesta on tullut pahuuden palvelija.

Clary on valmis tekemään mitä tahansa rakkaansa puolesta, hän on valmis jopa kuolemaan - mutta voiko hän lunastaa Jacen hengen antamalla tämän sielun joutua kadotukseen?

"Tässä arvostelussa on sitten hiukan spoilausta, joten kannattaa tsekata varoen jos siltä tuntuu. Sarja sen kun lähenee loppuaan. Tämä sarja kuuluu edelleen suosikkeihini, mutta en tiedä onko vika kirjoissa vai lukijassa, mutta ei tämä enää säväyttänyt samalla tavalla kuin ne ensimmäiset kolme kirjaa. Ehkä osaksi siksi, että Clary ja Jace kirja kirjalta eivät tunnu saavan toisiaan ja se on aika turhauttavaa. Lisäksi välillä tuntui, että en saanut mitään otetta kirjasta vaan se lipui sormieni lävitse yhtenä tekstin virtana. Joskus siinä oli myös kohtia, joita ei olisi jaksanut lukea. Se on aika yllätys tämän kirjasarjan kanssa, jota olen aina fanittanut. Hahmot sen sijaan olivat mahtavia kuten aina ja minusta kirjailija oli onnistunut hienosti saamaan paperille kaksi erilaista Jacea, joista lukijakin erotti selvästi kumpi on se oikea. Simonin kohdalla ärsytti hiukan hänen vaihtokauppansa enkelin kanssa koska hän oli aika siisti tapaus merkkinsä kanssa. Alecin ja Magnuksen systeemi otti päähän, joten toivon siihen muutosta päätösosassa. Jotenkin odotin jo tässä kirjassa jonkinlaista mahtavaa päätöstä Sebastianin suhteen, mutta tottakai se jäi aivan auki, joten viimeiseenkin kirjaan saadaan varmasti säpinää. Mielenkiinnolla odotan päätösosaa, jonka on pakko olla hyvä ja myös haikea kaikin puolin."

ARVOSANA: 8½

Annukka Salama - Piraijakuiskaaja

(Faunoidit, osa 2)

"Rufus ja Unna. Ihan kuin joku King Kong ja Naomi Watts."

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Vauhdikas skeittarimimmi lautaili sarjan avausosassa suoraan lukijoiden sydämiin. Kakkososassa faunoidijengi tuulettaa Kalifornian auringossa, jossa Joonea kuumottavat soljuvat kitarasoundit ja paikallisen studion tarjoama levytysdiili. Jännitettä ilmaan tuovat myös aaltoja kesyttävä salaperäinen sisaruspari ja Unnan taustojen jäljitykseen liittyvät riskit: maailman viimeinen tulielementin edustaja ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat arka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä. Parin rakkaustarina tuntuu olevan kirjoitettu tähtiin, mutta tekeekö se siitä ikuisen?

Piraijakuiskaajan kyydissä tunteet ovat kuumia, vaahtopäät korkeita ja metsästäjien moraali kylmäävän matala. Sekä sydän että surffilauta heittävät volttia Unnan ja faunoidijengin ihmeellisiä tapahtumia vilisevällä lomalla!

Harakka vinkkasi lentoemännälle ja tilasi uuden drinkin lisäksi kaksi kaljaa. "Mä en selvinpäin noita sun juttujas jaksa koko matkaa."
"Kannattaaks sun oikeesti juoda tiukkoja?" Vikke kysyi ja kohotti toista kulmaansa.
Unna naurahti. "Mikä moraalinvartija susta on tullu?"
"Ei Joone kestä viinaa. Sen salainen alter ego pääsee taas valloilleen huomenna. Se on kauheeta katseltavaa."
"Mikä?"
"The Incredible Hangover Man. Sellainen darra, että jätkä ei pysty ees liikuttaan silmiään tai puhumaan oksentamatta."
"Kismet-krapula", Joone sanoi. "Niin huono ettei sanotuksi saa."
"Voi jumalauta teidän juttuja", Rufus mutisi. "Meno on taas ku Mensan kesäkokouksessa."

(Piraijakuiskaaja, 114-115)

"Kyllä tätä porukkaa on ollut ikävä. En taas muista milloin olisin nauranut niin paljon kuin näiden hahmojen uskomattomille letkautuksille. Juuri älytön huumori tekee Salamasta yhden parhaista kirjailijoista. Tässä kirjassa päästiinkin sitten vähän enemmän tutustumaan faunoidien maailmaan mikä jäi ensimmäisessä kirjassa aika paljon sivuun. Enemmän toki olisin kaivannut päähenkilöiden ja metsästäjien välille säpinää, mutta kaikki räjäyttävä toiminta tapahtui oikeastaan vasta kirjan loppupuolella. Nuorten matkaa ja siellä tapahtuvia kokemuksia oli kyllä kuvailtu hienosti ja melkein välillä luuli itsekin olevansa paikan päällä. Uudet hahmot toivat vähän särmää tarinaan vaikka Nemo jäikin mielestäni vielä aika pinnalliseksi hahmoksi. Eden sen sijaan herätti kiinnostusta ja hänen kanssakäymisensä erään toisen hahmon kanssa oli mahdottoman herkullista luettavaa. Heistä kuulisin mieluusti vielä lisää jatkossakin. Rufus oli tässä kirjassa hiukan ärsyttävä koska hänen suojelunhalunsa Unnaa kohtaan meni vähän yli. Joone oli tietenkin oma valloittava itsensä ja Vikke tottakai aivan omaa luokkaansa, todella mahtava kaikkine kettuiluineen. Hiukan kohottelin kulmiani muutamilla epäloogisille jutuille tarinassa, mutta eivät ne kauheasti häirinneet. Loppu oli kyllä aika säpäkkä, mutta ehkä liian nopeasti ohi. Yllätyin kyllä todella Unnan menneisyydestä ja siitä, mitä siitä seurasi, joten ehkä hiukan suru puserossakin tuli lopetettua tämä kirja. Kaikenkaikkiaan kuitenkin aivan mahtava lukukokemus enkä malta todellakaan odotella seuraavaa osaa! Mietin tässä, että onko jokaisella kirjalla ns. oma päähahmonsa. Ensimmäisessä osassa oli Unna ja Rufus, tämän uusimman kirjan nimi viittaa taas erääseen toiseen hahmoon ja kolmannen voisi kuvitella liittyvän Jooneen mikäli kirjan nimi pysyy sellaisena kuin se nyt on?"

ARVOSANA: 8½

Maggie Shayne - Varjojen kansan profetia

(Yön siivet - sarja)

Arkeologian professori Lucy Lanfair on pyhittänyt koko elämänsä sumerilaisen kulttuurin tutkimiseen. Tieteen hyväksi hän on unohtanut lähes kokonaan itsensä ja oman erikoislaatunsa ja oman menneisyytensä. Hän tietää kantavansa harvinaista belladonna-antigeenia veressään ja hänen lapsuuden traumansa liittyy hänen vanhempiensa selittämättömään kuolemaan, joka tapahtui Lucyn silmien edessä hänen ollessaan mukana vanhempiensa arkeologisilla kaivauksilla. Yhtäkkiä Lucyn oma elämä muuttuu yhtä selittämättömäksi: hän tutustuu vampyyreihin, elävään Gilgamešiin, tuhopolttoihin...ja Jamesiin, joka on ainoa laatuaan; ei vain vampyyri,ei vain ihminen. James on sydämellinen sankari, jolla on uskomaton parantamisen taito, mutta kun tapahtumat kääntyvät selittämättömiksi, näyttäytyvät hyvät pahoina, eikä sankarinkaan rooli ole helppo.

"En ole koskaan lämmennyt tämän kirjailijan Harlequin-pokkareille eikä tämäkään ollut poikkeus. Koko sarja on ollut aika mitäänsanomaton omasta mielestä ja tässä tuntui, että kaikki tapahtui hutiloimalla. Koska nämä pokkarit yleensä lukee nopsaan niin tuli tämäkin sitten lukaistua vaikka pölyttyikin hyllyssä odottamassa lukuvuoroaan. Pidin kirjan hahmoista ja heidän persoonistaan, mutta kaikki tuntui todellakin vilahtavan silmissä. Mielestäni pääpari ei kerennyt edes tutustua toisiinsa kirjan sivuilla ennen kuin he jo alkavat ajatella, että rakastavat toisiaan. Lisäksi kaikki romantiikka tuntuu hukkuvan muun söhellyksen alle ja olin odottanut jonkinlaista päätöstä juonelle, mutta se jäi tavallaan auki. Kai sitä olisi ollut tiedossa sitten seuraavassa pokkarissa, mutta Harlequinhan ei enää kustanna paranormaalia romantiikkaa, joten jokainen voi itse käyttää mielikuvitustaan ja päätellä mitä olisi voinut käydä. Aika mitäänsanomaton pokkari."

ARVOSANA: 7-

The Dark Heroine

Abigail Gibbs alkoi kirjoittaa tummanpuhuvaa vampyyritarinaansa jo 14-vuotiaana ja julkaisi sitä netissä pala palalta loppua lukuunottamatta. Tarina kertoo Lontoolaisesta Violet Leestä, joka tahtomattaan heittäytyy keskelle vampyyrien ja ihmisten sotaa, jonka välikapulaksi hän joutuu. Vastahakoinen Violet töytäistään vampyyrien julmaan maailmaan, jossa verenhimo määrittelee kaiken. Mukaan mahtuu myös värikäs joukko nuoria vampyyreja, aina herttaisesta Fabianista, hyvin raivostuttavaan ja vaaralliseen Kaspariin. Violet ei halua kuulua vampyyrien maailmaan ja hän tekeekin sen selväksi, mutta kohtalolla on hänen varalleen muita suunnitelmia.

Abigail Gibbs Goodreadsissa

Kirjat:

1. Dinner With a Vampire (suom. Illallinen vampyyrin kanssa, 2013)

2. Autumn Rose (suom. ?)

Illallinen vampyyrin kanssa

K-16! Rakkaus ylittää kuoleman rajat - Twilightin romantiikka on jalostunut lihaksi ja vereksi.

Violet Lee joutuu kammottavan verilöylyn silminnäkijäksi keskellä öistä Trafalgar Squarea. Vampyyrit ovat kohdanneet metsästäjänsä ja tehneet heistä selvää. Nyt he vievät Violetin mukaansa maailmaan, jollaisesta hän ei ole osannut edes uneksia.

Kauniit, joutilaat pedot elävät kartanossaan kuin jollain toisella aikakaudella: viini virtaa ja silkki kahisee. Peloissaan Violet yrittää paeta, mutta hänellä on yhtä suuret mahdollisuudet kuin antiloopilla leijonalaumassa. Lopulta hän taipuu jäämään, jotta hauras rauha ihmisten ja vampyyrien välillä säilyisi rikkumattomana.

Hänen iiriksensä muuttuivat yhtä mustiksi kuin silmäterätkin. Niistä häipyivät kaikki sävyt ja vivahteet - ne olivat mustat, pelkästään mustat. "Tämän sinä saat vielä maksaa, typy", hän sanoi ääni väristen.

Yhdellä nopealla liikkeellä hän oli sipaissut hiukset syrjään kaulaltani ja työnsi päätäni taaksepäin. Näin sivusilmällä, kuinka hän painoi leukansa kaulaani vasten ja yritin kääntyä pois. Mutta hän tarttui kourallaan hiuksiini ja kiskoi niistä. Minä vinkaisin ja huomasin hänen paljaat torahampaansa, kun hän pakotti minut seisomaan varpaillani.

"Älä!" minä anelin ja kyyristyin hänestä poispäin.

"Opetan sinut pelkäämään minua", hän murisi eikä ollut huomaavinaan kuinka anelin armoa. "Ja panen sinut vielä katumaan sitä päivää kun seisoit Trafalgarin aukiolla." Kuullessani nämä pilkalliset sanat tunsin kuinka hänen torahampaansa pureutuivat ihoni läpi. Ne upposivat syvälle lihaan ja repivät ihoani. Huusin tuskasta enkä voinut hillitä suustani purkautuvia kirouksia, kun tähdet vilisivät silmissäni.

(Ote kirjasta, s. 70-71)

"Huhuh. En tiedä mistä aloittaisin. Minulla ei oikein ollut mitään odotuksia tämän kirjan suhteen kun sain sen käsiini, mutta tämä kyllä onnistui potkaisemaan päähän ja jättämään lukijansa jotenkin täydellisen hämmennyksen valtaan. Valitettavasti tämän kirjan kirjoitusasusta huomaa, että sen on kirjoittanut nuori tyttö, mutta vaikka kirja ajoittain herättää parodiamaista huvittuneisuutta, se myös tavallaan saa lukijansa vakavaksi. Kirjailija kirjoittaa suoraan, kiertelemättä ja kaartelematta katkeilevista kaulajänteistä, kipakasta Violetista ja kirjavista hahmoista, joista suosikiksi tottakai nousi Kaspar, joka on täysin muuta kuin Twilightin kimaltavat vampyyrit. Kaspar puree, uhkailee ja käyttäytyy kuin oikea vampyyri konsanaan, joten pisteet kotiin kirjailijalle! Vaikka kirja on pitkä, se piti minut otteessaan alusta loppuun vaikka suurin osa tapahtumista liittyikin Violetin elämään vampyyrien keskellä ja hänen tuntemuksiinsa. Tätä kirjaa on vähän vaikea kuvailla. Toisaalta se on välillä vähän pinnallinen ja lapsellinenkin, mutta suurimmaksi osaksi se kuitenkin tursuaa tummanpuhuvaa romantiikkaa, verta ja vaaroja. Outoudestaan huolimatta tämä kirja on seksikäs, niin oudolta kuin se kuulostaakin. En tiedä pääseekö kukaan kanssani samalle aaltopituudelle, mutta minä ainakin pidin!"

ARVOSANA: 9-

Elina Rouhiainen - Uhanalainen

(Susiraja, osa 2)

Kaksi hahmoa taistelee revenneen taivaan alla. Saatan vain katsoa vierestä, kun he käyvät toisiinsa kiinni yhä uudestaan ja uudestaan.

Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.

Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.

Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskellä repivää taistelua. Jos ei edes omiin tunteisiinsa voi luottaa – keneen voi?

"Kesytön oli suomalaista fantasiaa parhaimmillaan, joten olin kyllä innoissani kun sain toisen osan kätösiini. Arvata saattoi, että en malttanut kovin usein laskea sitä ulottumattomiini. Susiraja tuntuu jotenkin "kotoiselta" ja ehkäpä siksi sen maailmasta tykkään. Tässä kirjassa on ehkä edeltäjäänsä synkempi meininki, joka varjostaa koko ajan Raisaa ja hänen ystäviään Hukkavaarassa ja saa lukijan kuvainnollisesti niskakarvat pystyyn. Se laittaa pohtimaan mitä oikein on tapahtunut ja mitä jatkossa tapahtuu. Asiat rullasivat mielestäni eteenpäin sopivalla tempolla ja pysyivät mielenkiintoisina alusta loppuun vaikka Raisa olikin tässä kirjassa muutamaan otteeseen aika ärsyttävä persoona. Romantiikan ystävänä tottakai olisin kaivannut pääparin välille vähän enemmän säpinää, mutta jouduin tyytymään vain pariin herkulliseen kohtaan. Ehkä jatkossa sitten enemmän. Uhanalainen herätti tunteita laidasta laitaan ja kirvoittipa se pari kyyneltäkin loppumetreillä. Eipä jäänyt kamalasti Kesyttömän jälkeen, joten en pettynyt laisinkaan tähän jatko-osaan. Saisiko sen kolmannen kirjan jo käsiinsä?!"

ARVOSANA: 9

Lisa R. Jones - Sisälläni

(Inside Out, osa 2)

Sara McMillan horjuu kahden maailman välillä: kipeän menneisyytensä ja sähäkän nykyisyytensä. Sara tuntee yhä voimakkaampaa yhteyttä päiväkirjojen Rebeccaan ja on nyt varma, että tälle on tapahtunut jotain pahaa. Kaksi arvaamatonta miestä haluaisi pitää hänet otteessaan, ja toisen käsivarsilla hän joutuu etsimään ja kohtaamaan totuuksia myös itsestään.

"Ensimmäinen osa oli aika sellainen raikas tuulahdus tämän genren kirjojen parissa, mutta tässä alkoi valitettavasti haiskahtaa FS:n ja Crossfiren tympeä meininki. Chris käyttäytyy aivan samalla lailla kun noissa aiemmin mainituissa sarjoissa olevat miehet eli määräilee ja kontrolloi Saran tekemisiä. Ihme, että nainen saa käydä paskalla rauhassa. Lisäksi kaikki ongelmat ratkotaan ja liikenevä aika käytetään seksiin. Pidin alunperin tämän kirjan juonesta, Rebeccan katoamisesta ja sen sellaisesta, mutta ne uhkaavat jäädä panemisen jalkoihin. Lisäksi odottelin kovasti jonkinlaisia herkullisia paljastuksia miesten menneisyydestä, mutta eipä sieltä mitään kovin yllättävää paljastu. Kirjan loppupuolella oleva käänne on ihan näpäkkä ja taas jotain pientä paljastuu kuviosta, mutta se herättää miettimään miksi kolmas kirja on kirjoitettu. Tuli pyöriteltyä vähän silmiä kirjan ylimenevälle draamalle enkä voi käsittää sitä, että miksi tämäntyylisissä kirjoissa kaikilla miehillä on joku "synkkä salaisuus", jonka ansiosta he ovat liukuneet BDSM:n maailmaan. Se antaa kuvan, että kyseistä aktiviteettia harrastavat ihmiset ovat kaikki kokeneet nuorena jotakin traumaattista jne. vaikka näin ei todellisuudessa olekaan. Lisäksi tuttu skenaario alkoi tässä kirjassa vähä tympiä: helvetin rikas mies, joka on helvetin komea ja jolla kaikki on hienoa ja uutta. Eikö joskus voisi kirjoittaa ihan tavallisista ihmisistä? Noh, näistä mietteistä huolimatta lukaisen kolmannenkin osan ja odotan siltä jotain shokeeraavaa."

ARVOSANA: 7½