Charlaine Harris - Samaa verta

(The Southern Vampire Mysteries, osa 10)

Sookie Stackhousen keijusodassa kärsimän kidutuksen haavat ulottuvat paljon pintaa syvemmälle. Ainoa valopilkku on suhde viikinkivampyyri Eric Northmanin kanssa, mutta Eric joutuu suhteen takia vampyyrikuninkaan silmätikuksi.

Muodonmuuttajien julkisuuteen tulon poliittiset seuraukset vetävät Sookien mukaan vaarallisiin selkkauksiin. Kaiken lisäksi ihmisten maailmaan on jäänyt vielä jokunen keiju, ja yksi heistä on vihainen Sookielle. Hyvin, hyvin vihainen.

"Hohhoijaa, en paremmin sano. En ymmärrä miksi tämä sarja on venytetty näin äärettömän moneen kirjaan kun näissä ei tunnu tapahtuvan mitään. Luvataan vihaisia keijuja, jotka tulevat kuitenkin parhaiten esille vasta kirjan viimeisillä sivuilla. Tässä kirjassa ei oikeasti tapahtunut yhtään mitään jos ei lasketa kertomuksia Sookien aamukahveista ja töissä käymisestä. En oikeastaan tiedä enää miksi luen näitä koska suosikkihahmot ovat rapisseet pois ja jäljellä on vain naiivi Sookie ja ärsyttävän Edwardmainen Eric, joka on sarjassa hiukan siedettävämpi kuin kirjassa. Tässä kirjassa ainut piristysruiske oli oikeastaan Sookien keijuserkku Claude, joka ei häpeile ilkosillaan hyppelemistä. Noh, tänne asti on päästy joten aion lukea sarjan loppuun vaikka en jatko-osia odotakaan."

ARVOSANA: 7

The Host

The Host eli suomeksi Vieras, on Twilight-kirjoillaan maineeseen nousseen Stephenie Meyerin käsialaa. Maailmamme ovat valloittaneet sielut, jotka ovat ujuttaneet itsensä kehoihimme ja ottaneet ruumiimme valtaansa. Nyt kaikki elävät harmoniassa keskenään, ei ole sotia eikä nälänhätää. Silti pieni osa sieluilta karanneista ihmisistä elää piilossa ja tahtoo taistella leviävää epidemiaa vastaan. Yksi vastarintaliikkeen ihmisistä on Melanie Stryder, joka törmää sattumalta Jarediin. Nuoren parin välillä roihahtaa ja he päättävät paeta sieluja erämaahan yhdessä Melanien pikkuveljen kanssa elääkseen yhdessä. 

Sanomattakin selvää, että he eivät pysy salassa kauan. Sielut nappaavat Melanien ja istuttavat sielun tämän sisälle. Melanie ei kuitenkaan ole luovuttavaa sorttia eikä suostu siirtymään sivuun Vaeltajaksi kutsutun sielun tieltä. Vahvatahtoinen Melanie jakaa muistonsa Vaelille, joka alkaa tahtomattaan kaipaamaan Melanien muistojen Jaredia sekä tytön pikkuveljeä. Yhdessä he päättävät paeta ja lähteä etsimään kadottamaansa. Kaksikko ei kuitenkaan tule pääsemään helpolla koska Etsijä on heidän kintereillään haluten löytää vastarintaliikkeen ihmiset. 

En ole lukenut kirjaa aikoihin, mutta jonkinlainen muistikuva siitä oli kun elokuviin menin. Minusta elokuva oli todella uskollinen tarinalle vaikka harmittikin vähän, että monia hyviä kohtauksia oli jätetty pois ja ihan ymmärrettävistä syistä. Minua ei olisi tosin haitannut, että elokuva olisi ollut pidempi tai siinä olisi ollut kaksi osaa. Tarinan lyhentely häiritsi ehkä eniten siinä mielessä koska tuntui, että elokuvassa kytenyt rakkaustarina meni aivan liian nopealla tempolla "minä rakastan sinua" - pisteeseen. Kaikesta huolimatta lumouduin täysin elokuvan maailmaan ja sen hahmoihin ja elin uudelleen kirjan tapahtumia visuaalisessa muodossa. Mietin aluksi miten elokuvan tekijät ovat saaneet sekä Vaelin, että Melanien esille koska he ovat samassa vartalossa, mutta homma oli hoidettu ihan mallikkaasti vaikka alkuun minua huvitti hiukan Melanien närkästynyt ääni taustalla.

Pidin Saorse Ronanista heti kun näin, että hänet on valittu Melanien rooliin. Jaredin näyttelijä Max Irons miellytti

myös silmää ja kaksikko teki loistavaa työtä valkokankaalla. Iania näytellyt Jake Abel epäilytti alkuun vaikka tyyppi hyvä näyttelijä onkin. Olin vain kuvitellut Ianin erilaiseksi kirjan perusteella ja hän olikin kirjassa suosikkini.

Elokuvan rakkaustarina on yhtä aikaa ehkä hiukan huvittava, mutta samalla niiiiin ihana. Se, että kaksi miestä rakastuu samaan ruumiiseen, mutta ei samaan sieluun, on mahdoton yhtälö, johon ei tunnu löytyvän mitään järjellistä ratkaisua. Kirjan lukeneet tosin tietävät miten homma menee lopulla.

Pidin tästä. Ei. Rakastin tätä. Ystäväni, jotka katsoivat tämän kanssani, eivät olleet lukeneet kirjaa ja he eivät oikein osanneet sanoa oliko tämä hyvä vai ei. Heidän mielestään tässä olisi pitänyt olla lisää toimintaa. Minusta tämä taas meni tällaisenaan koska ei kirjakaan ollut mitenkään toiminnantäyteinen. Tai oli, mutta ei sillä tavalla kuin jotkut ehkä kuvittelevat.

Tähän kirjaan pitäisi tulla jatkoakin kahden muun kirjan muodossa, mutta sitä luultavasti saa vielä odottaa. Kirjojen nimet tulisivat olemaan alustavasti The Soul ja The Seeker. Jatko-osaa leffaan saadaan varmasti odottaa, mikä on sääli. Tosin elokuva olisi vallan mainiosti toiminut tällaisenaankin.

Pauline Réage - O:n tarina

(Histoire d'O)

O:n tarina on vuonna 1954 ranskaksi ja englanniksi julkaistu eroottinen romaani rakkaudesta, seksuaalisesta alistumisesta ja hallinnasta. Kirjoittaja Pauline Réage on salanimi. Kirjoittajaksi osoittautui ranskalainen journalisti Anne Cécile Desclos, joka käytti myös salanimeä Dominique Aury. Desclos kertoi asian itse julkisesti 86-vuotiaana vuonna 1994. Alkujaan sarjaksi kirjeitä kirjoitettu romaani oli vastaus Desclosin rakastajan, kirjallisuuskriitikko ja kustantaja Jean Paulhanin, väitteelle, etteivät naiset kykene kirjoittamaan eroottisia romaaneja.

O:n tarina on fantasia täydellisestä alistumisesta. Kaikkeen suostuvan O:n ja hänen rakastajansa tarina hämmentää, kiehtoo ja kauhistuttaa. O luovuttaa oman tahtonsa täydellisesti miehen haltuun, suostuu tämän orjaksi omasta halustaan. Hurja rakkaustarina jättää jälkensä lukijaan.

Pauline Réage säilyi pitkään lukijoilleen arvoituksena. Millainen nainen pystyi kirjoittamaan tämän julman ja tyylikkään tarinan? Tätä kirjaa ei voi kuvailla, se täytyy kokea itse.

"O:n tarina on mitä ilmeisimmin niitä kirjoja jotka merkitsevät lukijansa - niitä joista hän ei toinnu kokonaan, tai mahdollisesti ollenkaan, ennalleen." - Jean Paulhan

"Toivoisin, etten olisi lukenut sitä." - lukijapalaute, Amazon.com

"Enpähän tiennyt mitä olisi vastassa kun tämän varasin kirjastosta. Luin, että kirja kuohuttaa ja kauhistuttaa enkä voinut kuin pyöritellä silmiäni tälle väitteelle. Jotenkin olisin kaivannut pohjustusta tarinaan. Millainen oli O:n lapsuus ja nuoruus, mikä sai hänet ajattelemaan, että ainut mahdollinen tapa elää on täysin toisen armoilla? Mietin tätä usein kirjan aikana enkä saanut siihen vastausta tai sitten silmäni vaan nokkelasti sivuuttivat kaiken oleellisen. Puhutaan, että tämä on jollain muotoa rakkaustarina. No, olen eri mieltä. Rakkaudessa on käsittääkseni kyse kahdesta ihmisestä ja heidän välisestään kunnioituksesta, ei alistamisesta ja toisen satuttamisesta, jonka jälkeen kuvitellaan olevansa oikeutettu sanomaan ne maagiset sanat mustelmilla olevalle naiselle, joka ei tunnu tietävän paremmasta tai ei halua tietää. Tämä oli jotenkin merkillinen tarina, jota en varmasti koskaan tule ymmärtämään. En jaksa uskoa, että joku voisi antautua noin täydellisesti toisen ihmisen käsiin. Tässä kirjassa ei vältytty piiskoilta, mustelmilta ja muilta hiukan aremmilta jutuilta, joita ei ehkä viitsi tähän mainita. Se on kyllä totta, että tätä kirjaa ei voi oikein kuvailla, se pitää kokea itse. Yleisesti sanottuna kirja oli aika tylsähkö ja nopeatempoinen samaan aikaan eikä tässä oikein tuntunut olevaan sinänsä mitään sen erikoisempaa juonta. Noh, onpahan koettu jälleen kerran vähän erilaista kirjallisuutta."

ARVOSANA: 7

Sara Shepard - Uskomaton

(Valehtelevat viettelijät, osa 4)

Turvatyöt kiinni tyttöset. Mikään ei ole sitä, miltä näyttää! - A 

Emily on huippukonservatiivisten serkkujensa luona Iowassa. Aria asuu isänsä ja tämän kodinrikkoja-tyttöystävän kanssa. Ja Spencer pelkää sekaantuneensa jotenkin Alisonin murhaan. Hannan kohtalo on kuitenkin pahin. Hän taistelee hengestään sairaalassa, koska hän tiesi liikaa. 

A:n uhkaukset muuttuvat vaarallisiksi ja Alin tappaja on yhä vapaalla. Tyttöjen on selvitettävä totuus - A:sta, Alista ja siitä, mitä Hannalle tapahtui - ennen kuin heistä jostakusta tulee A:n seuraava uhri. Heidän penkoessaan Rosewoodin salaisuuksia herää yksi kysymys: onko tämä kaiken kauheuden loppu… vai onko se vain alkua?

"Sarjaa katsoneena tämä kirja ei tuonut mitään kovin uutta kuvioihin vaikka pari asiaa oli sarjassa radikaalisti eri tavalla kuin kirjassa. Sarjan meno ehkä enemmän on mieleeni kuin kirjat ja koska tän tyypin kirjallisuus ei ehkä ole sitä suurinta herkkuani niin olen vähän yllättynyt, että olen jaksanut lukea sarjaa näinkin pitkälle. Uskomaton loppuu shokeeraavaan huipennukseen joka on sarjassa paljon kiltimmin toteutettu ja jos nyt oikein muistan ja osaan yhdistää niin tämä kirja kertoo toisen kauden lopusta ja päättyy samoihin kannattimiin kuin se joten ilmeisesti seuraava suomennos starttaa kolmannen kauden tapahtumilla. Tässäkin kirjassa tuttuun tyyliin oli melko lyhyitä lukuja ja jokainen aina jonkin neljän tytön näkökulmasta, joka helpotti aika paljon lukemista ja auttoi hahmottamaan enemmän tyttöjen elämästä. Jotenkin minulle tuli sellainen olo, että tytöt ovat näissä kirjoissa paljon naiivimpeja ja pinnallisempia kuin sarja antaa ymmärtää. Mielenkiinnolla odotan jatkoa sarjaan ja kirjoihin."

ARVOSANA: 7 

Janet Evanovich - Kahta kovemmin

(Stephanie Plum, osa 2)

Ensin rahat -dekkarissa Stephanie Plum keplotteli itselleen ammatin palkkionmetsästäjänä. Kun virkavallan koura jää odottamaan valtakirjaa, ottavat Stephanien manikyyriä kaipaavat sormet kohteestaan lujasti kiinni. Väliäkö sillä, että hän pyörtyy jo katsoessaan Reservoir Dogsia. 

Toisessa Plum-tarinassa kirjailijan vauhti sen kuin kasvaa, vaikka hänen sankarittarellaan onkin käynnistysvaikeuksia. Plumin auto on varastettu, ja varalle löytyvä näyttävä Buick tekee varjostuspuuhat lähes mahdottomaksi. Tuorein takaa-ajo vie Stephanien hautaustoimistoihin. Eräältä vainajalta puuttuu sormi, ja saatuaan postissa eräitäkin elimiä Stephanie päättää turvautua poliisituttava Joe Morelliin. 

Yhteistyö ei ole saumatonta, mutta vaikka Stephaniella onkin sydäntä jättää mies niille sijoilleen puolialastomana, hän muistaa aina heittää tälle aseen turvaksi.

"En osaa oikein edes selittää mikä minut koukutti näihin kirjoihin. En ole koskaan tykännyt rikoskirjoista, mutta ehkä räväkkä Stephanie Plum vaan pitää otteessaan. Stephanien ympärillä pyörii seksikäs Morelli, joka yrittää saada Stephanien keskittymisen herpaantumaan ja lisäksi on vielä tumma ja komea Ranger, joka oli kuitenkin tässä osassa vähän pienemmässä roolissa, mutta ihana yhtä kaikki. En pysty edes laskemaan kuinka monta kertaa pyrskähtelin tätäkin lukiessa. Kirja on täynnä aivan mahtavaa huumoria. Tapahtumaa kyllä riittää ensimmäisestä kannesta viimeiseen ja vähemmän sitoutuneempi lukija voisi mennä välillä tapahtuman paljoudesta sekaisin. Stephanien räväkkä mummo kyllä vetäisee pisteet taas kotiin juoksemalla ruumiinvalvojaisissa kuin parhaimmissakin seurapiirijuhlissa. Lukija ei arvaa ikinä rikoksen loppuratkaisua kuin vasta kirjan viimeisillä sivuilla kun koko vyyhti aukenee selvästi eteen ja ehkä yllättääkin. Jälleen kerran mahtava osa ja toivoisin suuresti, että tästäkin tehtäisiin leffa!"

ARVOSANA: 8

Faunoidit 2 - Piraijakuiskaaja

Tajusin, että tästäkin on tullut kirjatraileri ja pitihän se katsastaa. Hyvin yksinkertainen, mutta koukuttava pätkä ja toivoisin jo saavani kätösiin tämän kirjan! Lukunäytteen voi muuten lukaista osoitteessa: www.faunoidit.fi.

"Rufus sähähti ja vilkaisi Nemoa. Käärmeen ja Unnan väliin ei ollut mitään tulemista, jollei sattunut olemaan liikkeellä tykkitornillisella panssariajoneuvolla."

Koska Rufus on rakkaus <3

Crossfire

Sylvia Dayn sarja lupaa lukijalleen sähköista menoa, hurjia juonenkäänteitä ja kahden ihmisen välistä kuumaa roihua. Mikäli pidit Fifty Shades of Greystä, tämä on sinulle tarkoitettu. Tarina kertoo kauniista Evasta, joka muuttaa New Yorkiin San Diegosta ja aloittaa työt menestyvässä mallitoimistossa. Hulppean puljun aulassa hän kuitenkin törmää tummahiuksiseen ja jääkatseiseen nuoreen mieheen, Gideon Crossiin, ja heidän välillään roihahtaa välittömästi. Sekä Evan, että Gideonin menneisyydessä on kipeitä asioita, jotka uhkaavat tulla nuoren parin tielle.

Sylvia Dayn kotisivut

Kirjat:

1. Bared to You (suom. Sinulle paljastettu, 2013)

2. Reflected in You (suom. Sinusta heijastettu, 2013)

3. Entwined with You (suom. Sinuun kiedottu, 2013)

4. Captivated by You (suom. Sinun vallassasi, 2015)
5. One with You (suom. Sinun omasi, 2016)

Sinulle paljastettu

Gideon Cross tuli elämääni kuin salaman leimahdus. Hän oli komea ja terävä, särmikäs ja hurmaavan seksikäs. Kukaan ei ollut koskaan vetänyt minua samalla tavoin puoleensa. Himoitsin hänen kosketustaan kuin huumetta, kiusausta oli mahdoton vastustaa. Olin haavoittuvainen, ja hän tiesi kuinka tunkeutua sisimpääni.

Gideon tiesi. Hänellä oli omat riivaajansa. Muutuimme toistemme peilikuviksi, paljastimme salaisimmat haavamme... ja halumme. Hänen rakkautensa muutti minut, mutta repisikö menneisyys meidät erilleen?

"Kirja lupasi takakannen mukaan eheämpää tarinaa kuin Fifty Shades ja ihan mielenkiinnosta tarrasin tähän kun bongasin kyseisen pokkarin. No, tässä ei ainakaan jääty kiertelemään ja kaartelemaan vaikka se olisi ehkä tehnyt tarinasta hiukan herkullisemman. Edellä mainittuun verrattuna tässä ei ollut minkäänlaista BDSM-menoa, mutta minusta kirjailija oli saanut Gideonista aika pelottavan hahmon omalla tavallaan. Alkuun pyrskähtelin miehelle, jonka aivojen ja suun välissä ei tuntunut olevan lainkaan mitään suodatinta ja Eva oli Fifty Shadesin Anan vastakohta, joka kävi päälle kuin yleinen syyttäjä. Tästä tarinasta olisi saanut varmasti paljon paremman jos ainaisen vaakamamboilun olisi jättänyt vähemmälle ja keskittynyt vähän muuhunkin, mutta ilmeisesti asioita ratkotaan nykymaailmassa pelkästään seksillä. Kirjassa ongelmia tuntui olevan joka sivulla ja mitä naurettavimmista syistä. En tiedä onko traumaattisen nuoruuden kokenut ihminen oikeasti noin sekaisin ja vainoharhainen vai onko tässä lyöty ihan ällikällä yli. Täytyy sanoa, että Fifty Shadesin eka pokkari oli huomattavasti parempi monilta osin, mutta tässäkin tarinassa kaikki oleellinen tuntui tulevan esiin jo ekassa osassa, joten mitä kahdella muulla pokkarilla on tarjottavanaan? Muuta kuin riitelyä siitä kun joku katsoo kauppajonossa kultaasi turhan pitkään saati sitten hymyilee tai tervehtii? Tämä oli melkein kopio Fifty Shadesista ilman sitomisleikkejä ja olisi ollut viihdyttäväkin jos pelkkä kirjan sanoma ei olisi keskittynyt sänkyleikkeihin."

ARVOSANA: 7

Sinusta heijastettu

Eva rakastaa Gideon Crossia yli järjen rajojen. Erossa oleminen on ylivoimaista, seksi totaalista ja pyörryttävää. Gideon ja Eva ovat kuin toistensa heijastukset, mutta jokin ei toimi. Mustasukkainen ja epävarma Eva haluaa tietää omistushaluisen ja vaikenevan Gideonin salaisuudet. Menneisyys ei päästä otteestaan kumpaakaan.

"Luojalle kiitos, se on ohi! Tätä osaa lukiessa oli sellainen olo, että joku kaataisi koko ajan niskaan tulikuumaa vettä. Tätä vain luki ja luki ja silti tuntui siltä, että tämä ei loppuisi koskaan. Ensimmäinen osa ei minua ainakaan kauheasti säväyttänyt ja tämä osa kyllä jatkaa samoissa jalanjäljissä. Sivulta sivulle pariskunnalla on vain ongelmia, sairaalloista ripustautumista toiseen ja niiden ongelmien välissä ainoa tapa ratkoa niitä: seksi. Eikä ongelma siltikään korjaannu. Gideonista tulee ensimmäisenä mieleen kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä psykopaatti eikä Eva kyllä ole sen viisaampi persoona. En jaksa edes laskea kuinka monta kertaa pyörittelin ärtyneenä silmiäni tätä lukiessa. Ainut pieni valopilkku tässä oli Evan kämppis Cary. Loppua kohden kirjan taso vähän parani koska syystä jos toisesta pääpari ei ollut niin tiiviissä kanssakäymisessä ja se oli oikeastaan vain hyvä juttu. Jonkinlaista jännää juonenpoikastakin oli liittyen Evan menneisyyteen ja se oli kyllä ihan kelvollinen kuvio. Aion kyllä lukea päätösosankin ihan vain sen takia, että haluan tietää mitä näille psykopaateille käy, mutta siinäpä se."

ARVOSANA: 7-

Sinuun kiedottu

Eva ja Gideon aikovat pysyä yhdessä ikuisesti – hinnalla millä hyvänsä.

"Gideon Cross. Olin koukussa ensi katseesta lähtien. Hän oli sielunkumppanini, peilikuvani. Yhtä rikkinäinen kuin minäkin. Mutta vaarallisempi. Mitä syvemmälle upposimme toisiimme, sitä selvemmäksi kävi, että leikimme tulella. Tiesin, että Gideon tekisi mitä tahansa vuokseni, sillä sielumme olivat erottamattomasti yhteen kiedotut. Mutta onnemme tiellä oli esteitä. Kestäisikö rakkautemme – ja mikä olisi intohimomme hinta?"

"Tätä kirjaa lukiessa oli sellainen olo kuin olisi tervassa talsinut. Ylpeys ei kuitenkaan anna periksi lopettaa lukemista kesken, joten tässä sitä ollaan. Yksi kirja luettuna jälleen. Tämä osa oli ehkä aavistuksen siedettävämpi kuin edellinen kirja, mutta kyllä sieltä löytyi taas niitä ärsyttäviä tekijöitä vaikka millä mitalla. Huomaa, että tätäkin sarjaa on kirjoitettu vain rahankiilto silmissä koska puolet kirjan sisällöstä oli turhaa jaadajaadaa eikä millään lailla oleellista kirjan "juonelle". En muista mainitsinko jo jossain aiemmassa arvostelussa, mutta tässä kirjassa ainakin pisti silmään se, että kaikki hahmot, miehet sekä naiset, ovat uskomattoman kauniita ja tyylikkäitä ja kaikkea siltä väliltä. Eva kuvaili kirjassa mm. isäänsä ja se sai minut irvistelemään inhosta. Kuka kuvailee isäänsä syötävän komeaksi ja kertoo sen lihasten pullistelusta tms? Hyi. Koko kirja tursuaa siis pelkkää aivotonta pinnallisuutta ja sitä, että elämässä ei ole muuta kuin petileikit ja toisen kyttääminen valvontakameroilla. Onneksi sairaalloinen mustasukkaisuus oli hiukan lieventynyt vaikka olihan sitä vieläkin luettavissa. Huokaisin tuskaisesti kun sain tietää, että tämä ei jääkään trilogiaksi. En todellakaan tiedä haluanko lukea enää yhtään jatko-osaa tästä sarjasta."

ARVOSANA: 7

Sinun vallassasi

Sinun vallassasi jatkaa Evan ja Gideonin kiihkeää rakkaustarinaa, jota menneisyyden varjot uhkaavat.Rakkaudenvalamme olisi pitänyt sitoa meidät lihaa ja vertakin tiukemmin yhteen, mutta se repikin vanhat haavat auki, paljasti kivun ja epävarmuuden ja houkutteli katkerat vihamiehet esiin koloistaan. Tunsin miten Gideon pakeni luotani, pahimmat pelkoni muuttuivat todellisuudeksi, rakkauteni joutui niin kovalle koetukselle, etten tiennyt voisinko sitä kestää..Elämämme kirkkaimmalla hetkellä Gideonin menneisyys palasi uhkaamaan kaikkea, minkä puolesta olimme taistelleet. Edessämme oli kauhea valinta: entisten elämiemme vakaa turvallisuus vai kamppailu tulevaisuudesta, joka äkkiä tuntui vain saavuttamattomalta unelmalta..  

Sinun omasi

Rakkaus on ikuista, jos sen puolesta on valmis taistelemaan. Kuinka pitkälle Evan on mentävä?

Gideonin Crossiin rakastuminen oli elämäni käännekohta. Se tapahtui hetkessä. Peruuttamattomasti. Avioliittomme oli unelmieni täyttymys. Yhdessä pysyminen ankarin kamppailuni. Rakkautemme on sekä tuulensuoja että myrskyn silmä. Rikkinäiset sielumme ikuisesti yhteen kiedotut. Gideon on antanut minulle kaiken. Nyt minun on annettava hänelle vieläkin enemmän.

 

Lumoava kirous

Lumoava kirous (engl. Beautiful Creatures) on Caster Chronicles - sarjan ensimmäinen osa, joka julkaistiin hiljattain kirjana ja joka sai ensi-iltansa 1.3. Se kertoo pikkukylän Ethanista, joka on nähnyt jo monena yönä kummallisia unia salaperäisestä tytöstä. Pian Gathliniin muuttaa salaperäisen Ravenwoodin sukulaistyttö Lena ja Ethan tajuaa tämän olevan hänen uniensa tyttö. Lenaa ei oteta kaupungissa avosylin vastaan, mutta Ethan näkee pintaa syvemmälle. Sitä hän ei kuitenkaan tiedä, että Lenalla on suuri salaisuus.

Luin tämän kirjan ihan mielenkiinnosta, jotta voisin verrata sitä elokuvaan ja nyt en ole ihan varma oliko se täysin hyvä idea. Kirjan lukeneelle elokuvasta ehkä aukesi paljon enemmän asioita kuin sellaiselle, joka kirjaa ei ole lukenut, mutta taas toisaalta sellaiset, jotka kirjaa eivät lukeneet, saattavat mahdollisesti nauttia tästä elokuvaelämyksenä enemmän.

Elokuva seuraa pääpiirteittäin kirjan juonta, mutta mukana on rutosti asioita, joita kirjassa ei ole ja päin vastoin ja se hiukan ärsyttikin muutamaan otteeseen koska kirjan juoni oli minusta parempi. Tottakai kirjaan saa vielä enemmän mahtumaan kaikkea olennaista, joita taas olisi kaivannut leffaankin. Eniten ärsytti joidenkin hahmojen puuttuminen ja erilaisuus. 

Näyttelijöistä en oikein osaa sanoa. Tavallaan ne olivat aika osuvia, mutta sitten taas ei. Lenaa näyttelevä Alice Englert oli minusta ainakin aika Lenamainen mitä kirjaan tulee, mutta kuten kirjassakin myös elokuvassa hahmo oli täysin jäässä. Alden Ehrenreich näytti aivan liian vanhalta lukioon vaikka pojalla söpö hymy onkin. Kirjassa ja myös leffassa suosikkihahmon paikan vei Lenan ilkeä serkku Ridley, jota näytteli hurmaava Emmy Rossum.

En oikein vieläkään tajua miksi tämä on sarja koska kirjasta ja sen mukana myös leffasta olisi saanut todella pätevän sellaisenaan jos olisi muuttanut muutamia pieniä asioita. Tavallaan leffan lopussa tuli sellainen olo, että "eikös tämä nyt ollut tässä". Minä en ainakaan osaa omasta puolestani päätellä mitä ihmeellistä voisi muka olla vielä tulossa.

Jos kokonaisuutena tätä leffaa miettii niin se oli ihan kelpo viihdettä, jossa oli pieniä tökkäyksiä. Jotkut visuaaliset temput olivat ihan hienoja, mutta jotkut tuntuivat aika hutaistuilta. Kyllä tämä tarjoaa fantasian ja söpöilyromantiikan ystäville kelpo viihdettä ainakin sen yhden kerran.

Leena Krohn - Hotel Sapiens

Krohnin uusi, odotettu romaani sijoittuu suljettuun Hotel Sapiensiin, jonka asukkaiden tarinoista ja kohtaamisista muodostuu tutkielma ihmisyydestä. Kukaan Hotel Sapiensin asukkaista ei ole aivan kunnossa ja ympäröivä maailma näyttää tulleen tiensä päähän.

Asukkaisiin kuuluu muun muassa sokeutunut silmälääkäri, Arki-ihminen, pilvien tarkkailua harrastanut salaliittoteorioitsija, Higgsin bosoni, mielenterveytensä menettänyt terapeutti ja kuolleen tyttärensä kanssa kirjeenvaihdossa oleva Peik - sekä tietysti kirjavaa asiakaskuntaa alati vahtivat koneet, joiden älykkyys ja moraali ovat jo nousseet luojiensa ihmisten tason yläpuolelle.

Hotel Sapiens on ihmisten tarha ja turvapaikka. Hotel Sapiens on hulluinhuone. Se on myös koulutuskeskus ja museo. Se on pakolaisleiri ja evakuointikeskus, koska sinne tulleet tai tuodut ovat paossa maailmasta, jota luultavasti ei enää ole. Hotel Sapiens on sairaala ja lääketieteellinen tutkimuslaitos, sillä talon asukkaita tutkitaan ikään kuin he olisivat harvinaisen taudin kantajia. Ja pahan, parantumattoman taudin kantajia he ovatkin: taudin nimeltä ihmisyys. Krohn on jälleen kirjoittanut häiritsevän hauskan ja syvästi viisaan kirjan.

"Okei, minä en ymmärtänyt tätä kirjaa laisinkaan. Tajusin kyllä mitä luin, mutta ilmeisesti kirjaan upotettu hieno sanoma ei tehnyt minuun mitään vaikutusta. En osannut laisinkaan odottaa mitä kirja piti sisällään kun sen hetken mielijohteesta kirjastosta varasin ja no, oikeastaan tämän olisi voinut jättää sinne hyllylle kokonaan. Useinkaan en osannut lukiessa yhdistää kenestä tarinaa kerrottiin ja kuka kertoi. Muutamat hahmot tulivat tarinan myötä tutuiksi, mutta koko Hotel Sapiens-kuvio oli minulle täyttä ihmetystä alusta loppuun. Ehkä minulla ei vaan ole oikeanlaista otetta tällaisten kirjojen lukemiseen. Tuntui, että tässä ei ollut minkään sortin juonta vaan koko kirja keskittyi elämän ja sitäkin erikoisempien asioiden pohdiskeluun. ainakin siltä osalta mitä minä ymmärsin lukemaani. Jos tämä olisi ollut yhtään pidempi kirja, olisi se jäänyt lukematta, mutta ohuutensa takia, ei ylpeys antanut periksi lopettaa kesken. Kai sitä jokaisen intohimoisen lukijan on asuttava ainakin kerran huonon kirjan ansaan ja tämän minä juuri tein. On tätä ylistettykin, mutta romanttisen fantasian ihannoijalle täysin väärä valinta."

ARVOSANA: 6

Foorumille lisää immeisiä!

Hei vielä kerkeää liittymään foorumille, jossa on laidasta laitaan keskustelua  kirjallisuudesta, elokuvista, sarjoista jne. 15.3 mennessä rekisteröityneiden ja aktiivisten foorumilaisten kesken arvotaan lahjakorttia ja kirjaa eli siis kannattaa osallistua! 

Rekisteröityminen ei onnistu suoraan vaan tieto rekisteröitymisestä menee ylläpitoon, joka hyväksyy tiedot koska sivustolle on yrittänyt tulla paljon "huijari-nimimerkkejä".

Klikkaa siis itsesi Täydenkuun aikaan - foorumille.

Lisätietoa saat Toimisto sammalen alla - sekä Käpyjen keskellä - osioista.

J. R. Ward - Himo

(Langenneet enkelit, osa 2)

Seitsemän kuolemansyntiä. Seitsemän pelastettavaa sielua. Langennut enkeli ja demoni käyvät säälimättömään kamppailuun toisiaan vastaan.

Isaac Rothe on kovan menneisyyden piinaama salaisten erikoisjoukkojen sotilas, jolla on edessään synkkä tulevaisuus. Salamurhaaja kintereillään hän joutuu telkien taakse, ja hänen kohtalonsa jää viehättävän oikeusavustajan Grier Childen käsiin. Näiden kahden toisiaan kohtaan tuntema vetovoima ajaa heitä kohti ongelmia, ja Jim Heron kertoo Isaacin sielun olevan vaarassa. Isaacin joutuessa mukaan Jimin ja demonin väliseen kissa ja hiiri -leikkiin, hänen on tehtävä vaikea päätös: voiko sotilas uskoa siihen, että ainoa toimiva ase pahaa vastaan on rakkaus?

"Tää oli musta ehdottomasti parempi kuin eka kirja. Isaac oli todella mies mun makuun, mutta kaipaisin enemmän juttua Jimistä, joka on periaatteessa koko sarjan päähenkilö. Myös Jimin enkelikaiffareiden elämään pääsi kurkistamaan taas pikkuisen lisää. Wardin tuttuakin tutumman kirjoitustyylin huomasi myös tästä ja huumori oli paikoitellen aika hauskaa ja huomasin pyrskähteleväni useaan otteeseen kirjaa lueskellessa. Juoni oli tässä kirjassa mielenkiintoisempi kuin edellisessä vaikka loppu tuntui minusta vähän hutaistulta ja välillä jopa epäuskottavalta. Kirja kuitenkin pitää otteessaan ensimmäisiltä sivuilta asti eikä tässäkään vältytä ilkeän Devinan tempuilta, jotka eivät ihan ole mitään lapsille luettavaksi suunniteltua kamaa. Tylsäksi tämä ei käynyt missään vaiheessa ja tämän lukemiseen ei mennytkään minulla kovin pitkään vaikka sivuja on monta sataa. Jään todellakin janoamaan lisää Jimiä ja uusia haasteita. Kaksi takana, viisi edessä."

ARVOSANA: 9