VaPPujA!

Erittäin hauskaa ja aurinkoista vappua kaikille blogiholisteille! :)

Paljaan taivaan alla

(Under the Never Sky trilogy)

Paljaan taivaan alla - trilogia on Veronica Rossin luoma maailma. Aria on asunut koko elämänsä Haave - nimisessä kaupungissa, suljetussa tilassa, jossa mikään ei ole aitoa. Vesi, ruoka ja jopa happi tuotetaan muualla. Ihmiset elävät virtuaalimaailmassa, jossa fyysinen kosketus on hyvin harvinaista, koska kaikki ihmisen tuntemukset luodaan keinotekoisesti. Perry sen sijaan on asunut koko elämänsä Haaveen ulkopuolella. Maailmassa, jossa on kipua, surua, kuolemaa ja tappavia eetterimyrskyjä. Sekä Arian, että Perryn maailmat vihaavat ja halveksivat toisiaan. Huono-onnisten sattumien kautta Aria sysätään kuvun ulkopuolelle, villiin maailmaan. Tyttö tutustuu Perryyn ja heidän välillä leiskuu käsittämätön vihan pyörre kunnes nuoret alkavat oppia lisää toisistaan ja toistensa maailmoista. Arian ja Perryn lisäksi pelissä on kovempiakin panoksia, kuten petturuus ja juonittelu.

Trilogiasta on suunnitteilla elokuvasovitus.

Veronica Rossin kotisivut

Kirjat:

1. Under the Never Sky (suom. Paljaan taivaan alla, 2012)

2. Through the Ever Night (suom. Halki ikiyön, 2013)

3. Into the Still Blue (suom. Yhä sininen taivas, 2014) 

Paljaan taivaan alla

Ravisteleva kertomus tuhotusta maailmasta ja uudesta alusta.

 

Nuori Aria on elänyt koko elämänsä Haave-nimisessä kaupungissa, suljetussa kapselimaisessa tilassa, jonka ruoka, vesi ja jopa hengitettävä ilma tuotetaan muualla. Kaupungin ihmiset elävät arkeaan virtuaalimaailmassa, jossa fyysinen läheisyys on harvinaista: kaikki elämykset kivuntuntemuksia myöten luodaan keinotekoisesti. Aria ei ole koskaan nähnyt oikeaa taivasta, aurinkoa, tulenliekkejä tai metsän puita.

Ulkopuolella elävä Perry sen sijaan on kamppaillut aina todellisten ja pelottavien haasteiden kanssa. Vaaralliset kulkutaudit, nälkä ja rajut eetterimyrskyt ovat arkipäivää sekä Perrylle että hänen heimolleen. Ekologisen katastrofin kokeneessa maailmassa jokainen taistelee olemassaolostaan ja ihmisyyttä mitataan elämän hinnalla.

Normaalioloissa heidän tiensä eivät olisi koskaan sivunneet toisiaan, mutta yksi painajaismainen ilta piirtää molempien elämänviivat uusiksi. Ariasta ja Perrystä tulee vastentahtoisia liittolaisia ja yhdessä he kohtaavat maailman, jossa kaikki on totta, tunteet paljaita eikä sattumanvaraisuudelle löydy kaavaa.

Marron kyseli kapselista heidän siirtyessään keitosta paistiin, joka oli haudutettu täyteläisessä punaviinikastikkeessa. Aria selitti, miten miltei kaikki ruoan tuottamisesta ilman ja veden kierrättämiseen oli automatisoitu.

"Eivätkö ihmiset tee töitä?" Roar kysyi.

"Vain vähemmistö työskentelee oikeasti." Aria vilkaisi Perryä etsien merkkejä inhosta, mutta mies oli keskittynyt ruokaansa. Tällaisen aterian täytyi olla hänelle harvinaista herkkua, ei vain jotakin sellaista, mitä hän oli heidän matkansa aikana kaivannut.

Aria kertoi heille pseudotaloudesta, jossa ihmiset keräsivät virtuaalivaurautta mutta jossa oli myös mustaa pörssiä ja hakkereita. "Mikään siitä ei muuta todellisuutta. Konsuleita lukuun ottamatta kaikilla on oikeus samoihin asuintiloihin ja vaatteisiin ja ravintoon."

Roar nojautui pöydän yli ja hymyili hänelle viettelevästi, musta tukka silmille langeten. "Kun sanot, että kaikki tapahtuu valtakunnissa, tarkoitatko todella kaikkea?"

Aria naurahti hermostuneesti. "Kyllä. Varsinkin sitä. Valtakunnissa ei ole riskejä."

Roarin hymy leveni. "Sitä siis vain ajattelee ja se tapahtuu? Ja se todella tuntuu oikealta?"

"Miksi me puhumme tästä?"

"Minä tarvitsen älysilmän", Roar ilmoitti.

Perry pyöritteli silmiään. "Se ei missään tapauksessa voi olla samanlaista."

Marron selvitti kurkkunsa. Hänen naamansa oli hivenen punehtunut. Aria tiesi saman pätevän häneen itseensä. Hän ei tiennyt oliko se samanlaista, todellisuudessa tai valtakunnissa, mutta hän ei ollut aikeissa toitottaa siitä muille. 

(Paljaan taivaan alla, s. 222 - 223)

"Okei, tämä kirja valvotti parina iltana ankarasti, koska en malttanut laskea sitä käsistäni. Kirjassa on käsittämätön juoni, joka aluksi epäilytti. Ihmisiä asumassa kuvun alla, jossa ei koskaan haavoitu tai tunne mitään realistisesti. Ja kuvun ympärillä maailma, jossa elämisen eteen oli tehtävä kaikkensa. En melkein malttanut odottaa että pääsin lukemaan näiden kahden maailman yhdistymisestä. Alku oli ehkä hiukan takkuinen, mutta ei missään nimessä tylsä. Teksti oli helppolukuista, syventävää, mutta ei kuitenkaan tylsää tai pitkäveteistä. Kun Aria ja Perry tapasivat toisensa, kuviosta alkoi tulla hyvin mielenkiintoinen. Rakastin näiden kahden hahmon alituista riitelyä, joka pikkuhiljaa muuttui syvemmäksi ja sydäntä pakahduttavaksi kokemukseksi. Aria on herkkä, mutta samalla hyvin voimakastahtoinen nuori nainen. Perry sen sijaan kovia kokenut "luolamies", joka kiristelee aluksi hampaitaan kauniin tytön edessä, mutta antautuu viimein tunteilleen ja se jos mikä on herkullista luettavaa. Perryn ystävä Roar oli myös aika loistava persoona. Vaikka kirjassa seikkailtiin usein hyvin synkissä tunnelmissa, ei huumoriakaan oltu unohdettu tekstistä. Kerta kaikkiaan mahtava kirja, joka sisältää kaiken oleellisen aina selviytymisvaistoista, kutkuttaviin herkkiin hetkiin. Suoraan sanottuna rakastin tätä kirjaa ja melkein pillitin kun se loppui kesken. Toivottavasti jatko-osa tulee pian!"

ARVOSANA: 9

Halki ikiyön

Paljaan taivaan alla -teos tutustutti dystopiafanit virtuaalimaailmoissa eläneeseen Ariaan ja luonnon armoilla kasvaneeseen Perryyn. Aika ja välimatka eivät erottaneet kaksikkoa, mutta maailma heidän ympärillään on muuttunut. 

Perryn asema vuorovetisten veriherrana on haastava ja heimon suhtautuminen Arian menneisyyteen avoimen vihamielinen. Pahenevat eetterimyrskyt kiristävät tunnelmaa, ja tunteiden ja velvollisuuksien repimät rakastavaiset ajautuvat myrskynsilmään. Heidän yllätyksellinen kohtaamisensa punoi kerran kaksi täydellisen erilaista tarinaa yhteen. Aria huomaa pelkäävänsä, että tällä kertaa ainoa tapa pelastaa sekä itsensä että Perry on purkaa tuo side lopullisesti.

"Tätä kirjaa kyllä odotti kuin kuuta nousevaa koska ensimmäinen osa oli niiiiin herkullista luettavaa. Tämä kirja ei valitettavasti ensimmäisen osan tasolle yltänyt, mutta ei tämäkään mikään huono ollut. Enemmän olisin kaivannut Arian ja Perryn välistä kanssakäymistä, mutta se jäi vähän vähemmälle koska tavallaan heillä molemmilla oli oma tarinansa ja haasteensa tässä kirjassa. Roar oli tottakai jälleen kerran ihan loistava, mutta muut kirjassa esiintyneet hahmot eivät oikeen jaksaneet kiinnostaa pääparin lisäksi. Tarina eteni jälleen mukavassa tempossa eteenpäin eikä käynyt missään välissä tylsäksi. Tämä kirja oli ehkä edeltäjäänsä synkempi jollain muotoa eikä kuolemiltakaan vältytty. Hiukan ehkä loppupuolella yllätti erään tärkeän hahmon kuolema, mutta kaipa kirjailijalla on ihan omat suunnitelmansa jatkon varalle. Mielenkiinnolla jään kyllä odottamaan päätösosaa, jossa varmasti tulee tapahtumaan ihan urakalla asioita."
ARVOSANA: 8½   

Yhä sininen taivas

Panosten kovetessa Perry ja Aria päätyvät riskialttiiseen ratkaisuun. Dystopiatrilogian päätösosa käynnistää kuumeisen kilpajuoksun kohti merentakaista turvapaikkaa. Perryä tuleva mittelö ei pelota, mutta heimon uusille tulokkaille ulkomaailma on arvaamattomia vaaroja täynnä. Ja onko eetterimuurien murtaminen edes mahdollista ilman kaapatun Cinderin poikkeuksellisia kykyjä?

Perry ja Aria kokoavat voimansa mahdottomalta tuntuvaan pelastustehtävään: löytävätkö he ystävänsä ja onko myyttinen paratiisi sittenkin pelkkää legendaa?

Bestsellerlistoja tykittäneen sarjan aikaisemmat osat Paljaan taivaan alla ja Halki ikiyön valloittivat genren ystävät ikää ja kansallisuutta katsomatta. Taidokas sarja on lunastanut paikkansa myös verkkolukupiireissä ja kirjastojen lainavinkkien suosikkina.

"Olen kyllä pitänyt tästä sarjasta alusta alkaen todella paljon ja mielestäni tämä kirja oli trilogialle kunniallinen ja erittäin jännittävä päätös. Oli loistavaa jälleen kerran sukeltaa sisukkaan Arian, luolamies - Perryn ja humoristisen Roarin maailmaan. Tässä kirjassa oli aika pitkälle melko synkeä tunnelma ja pelko siitä miten päähenkilöiden käy koska vastoinkäymisiä tuli useammankin kerran. Välillä melkein tuntui, että pidättelin hengitystä lukiessani kirjan jännittäviä sivuja. Menetyksiltä ei säästytty ja Sable oli entistäkin julmempi ja raaempi tässä osassa. Loppua kohden tuli itselle melkein liikuttunut olo lukiessani viimeisiä sivuja, joten kirja todellakin hoiti tehtävänsä. Pidän kirjailijan mutkattomasta kirjoitustyylistä joka ei jää junnaamaan paikoilleen vaan tapahtumaa riittää sivulta toiselle ilman turhaa pysähtelyä. Tämä on ehdottomasti yksi parhaita trilogioita, joita olen lukenut ja suosittelen ehdottomasti kaikille muillekin tutkailtavaksi."

ARVOSANA: 8½

Ensimmäinen kävijäraja rikki!

Vautsi vau! Nyt on sitten 10 000 kävijän raja rikki! Uskomatonta! :)

Kiitoksia kaikille blogissa käyneille suuresti. Hieno lahja tälle päivälle, koska täytin tänään vuosia ;) Tästä on hyvä jatkaa! Taidanpa kehitellä jossain vaiheessa kilpailua sen kunniaksi! :)

Ihana maanantai ja upeita tunnustuksia!

Maanantain piristykseksi sain Katinkan kirjasto - blogissa tunnustuksen. Lisäisin sen ehdottomasti yhteen tunnustuksista, mutta linkki on jo tässä tekstissä. Käykääs kurkkimassa Katinkan kirjastoakin ;) Ihanaa huomata, että jotkut seuraavat blogiani. Hyvin lyhyessä ajassa on ns. tullut läheiseksi useiden kirjablogien kanssa, joten haluan itsekin antaa nyt tunnustuksen viidelle blogille, joissa on alle 200 lukijaa.

Yöpöydän kirjat oli oikeastaan ensimmäinen blogi, johon tutustuin ja sen innoittamana tein bloggeriin oman blogini, joten siitä suuri kiitos tälle blogille, jonka ylläpitäjä on hiukan auttanut omien sivujeni teossa :)

Luettuja maailmoja - blogi on raikas tuulahdus kirjojen maailmaa. Täältä löydät laidasta laitaan kaikenlaisia kirjoja, ja muillakin kielillä kuin suomeksi. 

Oota, mä luen tän eka loppuun - blogissa alkaa napsahdella jo 200 täyteen, mutta kerkesinpäs tämän tehdä ennen sitä ;) Blogi, jonka nimi herättää mielenkiinnon ja on joskus minunkin suustani kuultu lausahdus. Monipuolinen sivusto, jossa on hyviä arvosteluja.

Sinisen linnan kirjasto on uusi tuttavuus, jossa on raikas ulkonäkö ja monipuolisia, jokaiseen makuun soveltuvia kirjoja.

Jos vaikka lukisi... on myös uusi tuttavuus. Kiva blogi, jonka ylläpitäjällä taitaa olla aika sama maku kirjojen suhteen kuin minullakin ;)

Surunsyöjät

Kertomus vihan ja rakkauden liitosta, jossa katse voi tappaa.

Kovia kokenut persoonallisen räväkkä Hope McKaya asustaa mummonsa kanssa Blue Cove - nimisessä pikkukaupungissa. Pian kaupunkiin ja kouluun ilmestyy todella komea, peuransilmäinen Victor, johon kaikki koulun tytöt tuntuvat lankeavan. Victor on äärimmäisen ystävällinen kaikkia - varsinkin koulun tyttöjä - kohtaan, mutta Hopea hän ei aluksi tunnu huomaavan lainkaan. Kun kaksikko tutustuu toisiinsa takkuisen alun jälkeen, heidän ystävyytensä käynnistää tapahtumaketjun, jonka seuraukset voivat olla kohtalokkaita. 

Veera Laitinen oli vain 14-vuotias julkaistessaan esikoisteoksensa Surunsyöjät, joka on ensimmäinen paranormaalista romantiikasta kertova suomalainen romaani. Sarjalle ei tullut jatkoa.

Kirjat:

1. Surunsyöjät, 2011

Surunsyöjät

Hope McKaya ihastuu pienen kotikaupunkinsa uuteen, arvoitukselliseen tulokkaaseen. Samalla Hopen mystinen ja kuoleman sävyttämä menneisyys herää henkiin. Hän saa käsiinsä ikivanhan paperinpalan, joka ei pala tulessakaan, vaan johdattaa päähenkilön tuskallisten salaisuuksien jäljille. Hänen elämänsä muuttuu, sitä alkaa hallita fantasiamaailman lait.

Veera Laitisen esikoisromaani tavoittaa outojen tapahtumien kautta fantasiamaailman, joka avaa tien sekä elämään että kuolemaan. Psykologisesti oivaltava kerronta kuljettaa pitkin Blue Coven katuja, mutta johdattaa samalla mielen salatuille poluille.

"Minulla oli jotain kummallisia ennakkoluuloja suomalaisesta tuotannosta, joten päätin ottaa tämän luettavaksi. Kirja oli yhteenvetona viihdyttävää luettavaa, mutta valitettavasti tekstistä huomaa, että sen on kirjoittanut nuori tyttö. Teksti oli paikoitellen sujuvaa ja tarpeeksi kiivastahtista, mutta sekaan mahtui aika paljon toistoa ja eräänlaista jankkaamista. Hopesta oli luotu persoona, joka olisi mielestäni tosielämässä todella pelottava ihminen puheidensa, jatkuvan nauramisensa ja uhkarohkeutensa kanssa enkä tiedä oliko hän ärsyttävä luomus vai ei. Victorin ja Hopen suhde oli vähän kummallinen ja koko systeemi jäi mielestäni aika pinnalliseksi. Lopussa kirjaa asiat tuntuivat kiiruhtavan turhankin nopeasti. Pisteet siitä, että en osannut yhtään sanoa millainen Victor on miehiään kirjan loppupuolelle saakka. Yhteenvetona voisin sanoa, että todella hieno tuotos ja mielenkiintoinen juoni nuoren tytön kirjoittamaksi. Toivottavasti hän ei koskaan lopeta kirjoittamista, koska taito tulee vielä kehittymään."

ARVOSANA: 7 

Charlaine Harris - Pahan veren valtakunta

The Southern Vampire Mysteries, osa 7

Vampyyrien huippukokoukseen Chicagoon kokoontuu epäkuolleita voimahahmoja ympäri Yhdysvaltoja, ja ilmapiiri on vähintäänkin kireä. Vampyyrivastainen, äärioikeistolainen Auringon seurakunta lietsoo ongelmia, ja Louisianan vampyyrikuningatar Sophie-Anne Leclerqia syytetään miehensä, Arkansasin kuninkaan, murhasta. Hurrikaani Katrina on heikentänyt kuningattaren valta-asemia New Orleansissa, ja jotkut vampyyrit haluaisivat viedä päätökseen sen, minkä luonto aloitti.

Sookie Stackhousella on todisteet siitä, että Sophie-Anne on syytön murhaan. Tämä haluaa Sookien liittolaisekseen - ei vähiten siksi, että Sookien telepaattisille kyvyille on käyttöä huippukokouksessa. Monen kuuliaisuus joutuu koetukselle järjettömien murhatekojen ja vampyyrien poliittisen valtapelin keskellä. Sookien täytyy tehdä kohtalokas päätös: millä puolella hän itse on?

Pähkäiltävää riittää myös yksityiselämässä. Suhde ihmistiikeri Quinnin kanssa roihuaa, mutta olosuhteiden pakosta Sookien on jälleen nautittava vampyyri Ericin verta, mikä viimeistään sitoo hänet mieheen iäksi.

"Tv-sarjaa seuranneena herää kyllä kysymys, että kuinka monta kautta aikovat kirjojen pohjalta tehdä ja mikä niissä on oikeastaan ideana sitten? Tämä kirja pyöri oikeastaan Sophie-Annen kriisin ympärillä, mutta kyseinen vampyyrikunigatarhan on jo sarjassa kuollut. Yleensä näissä kirjoissa tapahtuu sellaista hiljaista kipuamista ylös päin, mutta tämä teos jämähti kyllä juuriinsa. Hurjia tapahtumia ja draamaa oli tuttuun Harrisin tyyliin ja jotkut tapahtumat saivat pyörittelemään päätään huvittuneena ja epäuskoisena. En voi kuin ihailla Anna Paquinin työtä Sookiena, koska kirjoista todella välittyy kuinka idiootti ja jäässä Sookie välillä on ja Paquin kyllä osaa näytellä sellaista. Tarina oli kelvollinen, mutta omat huomioni kiinnittyivät lähinnä hahmoihin. Quinn on tällä hetkellä ehdoton suosikki kun taas Eric ottaa tajuttomasti hermoon. Ehkä eläydyin kirjoihin liikaa ehkä en, mutta meinasin saada pari raivonpuuskaa tätä lukiessa. Mainio kirja ja aion jatko-osatkin lukea pelkästä mielenkiinnosta vaikka en pidäkään siitä mitä tuleman pitää."

ARVOSANA: 8

Arvonta!

Oota, mä luen tän eka loppuun - blogissa on arvonta, jossa on mahdollista voittaa kirjakaupan lahjakortti ja kirjoja. Osallistumisaikaa on 29.4 asti, joten nyt osallistumaan ;)

Kiersten White - Yliluonnollisesti

Paranormaali, osa 2

Evie on vihdoinkin saanut sen tavallisen elämän, josta hän on haaveillut. Järkytyksekseen hän huomaa, että tavallinen elämä voi olla... aika tylsää.

Juuri kun Evie alkaa kaivata aikoja Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hän saa mahdollisuuden palata töihin.

Vaan kun yksi tehtävä toisensa jälkeen epäonnistuu, Evie alkaa epäillä koko touhun järkevyyttä. Kun kaiken lisäksi Evien ex-poikaystävä Reth ilmestyy paikalle kertomaan järisyttäviä paljastuksia Evien menneisyydestä, Evielle valkenee, että meneillään on taistelu, joka saattaa syöstä koko maailman kaaokseen. Ja kaiken keskiössä on Evie itse.

Se siitä normaalista.

"Pitihän se kakkonenkin katsastaa kun eka kirja oli ihan mukiinmenevä. Tämä nyt ei valitettavasti ekan tasolle yltänyt vaikka pidänkin kirjoittajan tyylistä kirjoittaa kevyttä ja hassulla huumorilla höystettyä tekstiä. Evie on melkoisen normaali 17-vuotias tyttö, joka on vähän naiivi. Tiukan paikan tullen hän kuitenkin osaa pistää kampoihin vaikkapa vampyyrille. Tarina oli hiukan ennalta-arvattava uusien hahmojen ilmestyessä kuvioihin, mutta samalla pari juttua jäi vähän auki. En tiedä pitikö niillä olla oikeasti merkitystä tarinan kannalta vai mikä oli ideana, mutta jäi häiritsemään. Lisäksi Evien tulevaisuus kiinnostaa, koska hän ei ole periaatteessa -mitään-, joten mielenkiinnolla odotan mitä kirjailija on hänen varalleen suunnitellut. Tämä kirja ei herättänyt mitään kauhean erikoisia tuntoja, mutta uteliaana ihmisenä haluan lukea seuraavankin osan. Kuten Evie sanoisi: Vamptastista!"

ARVOSANA: 7½

Kilpailun tulos!

Aiemmin lisäämääni kilpailuun ei ihan kauhean montaa osallistujaa tullut, mutta sitäkin paremmat mahdollisuudet sitten niillä, jotka siihen osallistuivat. Kiitos heille :)

Perinteisellä nimi lappuun - menetelmällä onnetar suosi tällä kertaa henkilöä, joka osallistui nickillä ensu! Voisitko ystävällisesti laittaa sähköpostiini pakarinen.paivi1@gmail.com osoitetietosi niin laitan kirjan tulemaan. Onneksi olkoon, olet voittanut P.C. Castin Elphamen valinta - pokkarin! :)

Ehkä jossain vaiheessa taas tulossa uutta arvontaa ;)

AURINKOISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

Arvonta!

Järjellä ja tunteella - blogissa on Huhtiarvonta, johon kannattaa käydä osallistumassa. Palkintona on lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan. Käy siis osallistumassa 19.4 mennessä.

Kilpailuun pääset tästä.

J.R. Ward - Koston rakastaja

Black Dagger Brotherhood, osa 7

Rehvenge on tottunut elämään varjoissa ja pärjäämään kovimpienkin yön kulkijoiden keskellä - ja jopa Mustan tikarin veljeskunnan kanssa. Rehvenge on pelottoman uroksen maineessa, ja siksi häntä pyydetään tappamaan vampyyrirodun kuningas. Rehvengen pimeä puoli haluaisi kuollakseen tarttua tilaisuuteen. Kun uroksen salainen symphath - identiteetti on paljastumaisillaan, hän kääntyy yhä vain pimeämmäksi muuttuvan maailmansa ainoan valopilkun puoleen. Hän on turmeltumaton naarasvampyyri ja ainoa, joka voi erottaa Rehvengen ikuisesta tuhosta.

"Huh, siinäpä oli luettavaa. Pisin Black Dagger tähän mennessä ja tietenkin se koukutti yhtä lailla kuin kaikki aiemmatkin kirjat. Mieluusti tosin olisin lukenut Rehvistä ja Ehlenasta enemmänkin, koska heidän tarinansa jäi aika valjuksi ja mitäänsanomattomaksi muiden tapahtumien joukossa. Rehvenge on kuitenkin yksi lempihahmoistani, joten olisin mieluusti lukenut hänestä vaikka koko kirjan sivujen verran. Ensimmäisissä Daggereissa oli se hyvä puoli, että päähahmot todella olivat päähahmoja eivätkä uponneet sivuhenkilöiden alle. Kivaa lisukettahan se toi kirjaan, että siellä oli muidenkin hahmojen elämästä vaikka Wrathin pätkät eivät paljoa kiinnostaneet. Sen sijaan Xhexin ja Johnin "säätäminen" oli ihan mielenkiintoista luettavaa. Hienoa oli tutustua tähän Rehvengen symphath-puoleen ja etenkin symphathien maailmaan vaikka kaikki siinäkään ei ollut mitään kaunista luettavaa. Hämärän alle jäi myös loppu. Lopettiko Rehv dopamiinin käytön ja millainen on hän oli täytenä itsenään, ilman rauhoittavaa? Kirjoissahan kun mainittiin, että hänen symphath-puolensa oli synkkä. Kaiken kaikkiaan mahtava kirja taas kerran ja jään odottamaan seuraavaa."

ARVOSANA: 9

J.R.Ward muuten ilmoitti facebookissa, että seuraava BDB-kirja tulee ensi vuonna ja se kertoo Blayn ja Qhuinnin tarinan. En malta odottaa ;)