keskiviikko 26. lokakuuta 2011

The Southern Vampire Mysteries

Yhdysvaltalaisen Charlaine Harrisin kirjoittama fantasiasarja, joka kertoo Sookie Stackhousesta. Sookiella on kyky kuulla muiden ajatuksia ja sen takia hänestä ei oikein pidetä. Sookie asuu kuvitteellisessa Bon Temps-nimisessä kaupungissa ja työskentelee Merlotte's - nimisessä baarissa. Vampyyrit ovat vihdoin tulleet "ulos kaapeistaan" ja tavallisilla kuolevaisilla on ongelmia hyväksyä näitä pelottavia pimeyden olentoja. Sookien iloksi eräänä iltana baariin ilmestyy tumma ja komea vampyyri Bill. Heidän välilleen syntyy melkein heti kummallinen side. Billin seurassa Sookie tuntee itsensä normaaliksi, koska hän ei kuule Billin ajatuksia. Siitä alkaa Sookien vivahteikas seikkailu vampyyrien, ihmissusien, keijujen ja muodonmuuttajien maailmaan.

Sarjassa on kolmetoista kirjaa. Mikäli tunnet True Blood-sarjan olevan sinulle liikaa, kannattaa lukea hiukan kiltimmät kirjat ;)
Charlaine Harrisin kotisivut

True Blood tv-sarja wikipediassa 


Kirjasarjan pohjalta on tehty myös tv-sarja True Blood, jonka seitsemäs ja samalla viimeinen kausi esitetään kesällä 2014. Sarja ei seuraa kirjojen juonikuvioita kuin ehkä hatarasti muutaman ensimmäisen kirjan osalta.


Kirjat:
1. Dead Until Dark (suom. Veren voima, 2010)
2. Living Dead in Dallas (suom. Verenjanoa Dallasissa, 2010)
3. Club Dead (suom. Kylmäveristen klubi, 2010)
4. Dead to the World (suom. Veren imussa, 2011)
5. Dead as a Doornail (suom. Verta Sakeampaa, 2011)
6. Definitely Dead (suom. Veren perintö, 2011)
7. All Together Dead (suom. Pahan veren valtakunta, 2012)
8. From Dead to Worse (suom. Veren sitomat, 2012)
9. Dead and Gone (suom. Pedon veri, 2012)
10. Dead in the Family (suom. Samaa verta, 2013)
11. Death Reckoning (suom. Veren muisti, 2013) 
12. Deadlocked (suom. Veri kielellä, 2013) 
13. Dead Ever After (suom. Sydänverellä, 2014) 
      + A Touch of Dead (suom. Pimeyden olennot) - Sookien maailman sijoittuvia tarinoita.
      + After Dead: What Came Next in the World of Sookie Stackhouse


Veren Voima 

Sookie Stackhousen elämää voisi luulla tylsäksi. Hän työskentelee päivät ja usein myös yöt tarjoilijattarena Merlotten baarissa ja asuu isoäitinsä kanssa suvun vanhassa talossa Bon Tempsin pikkukaupungin laitamilla. Sookiella on kuitenkin salaisuus. Hän osaa lukea ihmisten ajatuksia. Kerta toisensa jälkeen tuo lahja - tai kirous - on katkaissut Sookien orastavat romanssinpoikaset. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun baariin astuu sisään Bill -niminen salaperäinen muukalainen. Bill on tumma, komea ja karismaattinen - eikä Sookie pysty lukemaan ainoatakaan miehen ajatusta. Romanssin tiellä on vain yksi mutta: Bill on vampyyri. Ja mikä pahempaa, tämän ystäväpiiri koostuu toisista epäkuolleista, joiden harrastukset saavat Billin yölliset puuhat vaikuttamaan partiopoikien leikiltä. Kun eräs Sookien työtovereista löydetään kotoaan kuolleena, torahampaanjälkiä ruumiissaan, louisianalaisen pikkukaupungin asukkaiden syyttävät sormet osoittavat kohti Billiä. Myös Sookiella on epäilyksensä. Hänen on päätettävä, uskoako syyttömyyttään vakuuttavaa Billiä vai kääntyä muiden ihmisten tavoin rakastettuaan vastaan.

"Aluksi ei iskenyt yhtään, koska kirja meni niiiiin sarjan mukaan eikä ollut enää mielenkiintoa kyseistä tuotantokautta kohtaan. Loppua kohden kuitenkin parani tämäkin kirja. Kirjasta sai sellaisen mielikuvan, että sen on tosiaan kirjoittanut vähäpää-blondi. Jotkut lauseet ja sanat oli outoja, mikä voi tottakai olla suomentajan vikaakin. Täytyy sanoa, että kyllä ovat valinneet kirjaan ja sarjaan täysin samanlaiset henkilöt. Anna osaa hyvin näytellä "tyhmää blondia" ja tässä kirjassa se oikein tehostui. Jotkut tapahtumat meni kauhean nopeasti, että ei meinannut pysyä perässä. Harmitti, että Tara puuttui tästä. Ei tämä kuitenkaan täysin huono ollut, joten kakkoskirja pitänee lukea."
ARVOSANA: 7



Verenjanoa Dallasissa 

Sookien ja Billin yhteiselo Bon Tempsin pikkukaupungissa on kaikkea muuta kuin mutkatonta. Vampyyrin deittailu merkitsee valvottuja öitä ja jatkuvaa verenvähyyttä - puhumattakaan Sookien sympaattisen pomon Samin mustankipeästä kiukuttelusta. Pahempaa on kuitenkin luvassa: ensin Sookie löytää miespuolisen työkaverinsa murhattuna, sitten hänen kimppuunsa hyökkää hirviö, jonka jättämät myrkylliset haavat tietävät varmaa kuolemaa. Sookie pelastuu täpärästi Billin pahamaineisten vampyyriystävien avulla, jotka tarjoutuvat imemään myrkyn pois Sookien verenkierrosta (ja nauttivat joka sekunnista). Vampyyrin avulla on kuitenkin aina hintansa. Pohjoisen Louisianan vampyyrien johtaja Eric vaatii vastahakoista Sookieta matkustamaan Dallasiin, tehtävänään etsiä kadonnutta vampyyriä. Sookie suostuu - sillä ehdolla että vampyyrit eivät rankaise omin hampain katoamiseen mahdollisesti sekaantuneita ihmisiä. Vampyyrien maailmassa lupaus on kuitenkin varsin suhteellinen käsite...

"Ehdottomasti parempi kuin ykköskirja. Ei ollut jotenkin niin tönkkö. Suosittelen ehdottomasti lukemaan ensin kirjat ja sitten katsomaan sarjaa. Hirveän moni juttu oli minusta parempi kuin kirjassa. Eric oli loistava itsensä ja Dallasin meno ihan jotain muuta. Kuvailu oli tuttuun tapaansa "yksinkertaista" eikä yhden asian ympärille jääty pyörimään pitkäksi aikaa (mikä on toisaalta ihan hyvä), vaan asiat menivät tasaisen nopealla tahdilla eteenpäin. Aluksi mietin jatkanko tämän sarjan lukemista, mutta tämän toisen kirjan luettuani päätin, että kyllä se kolmaskin on luettava!" 
ARVOSANA: 8






Kylmäveristen Klubi 

Sookie Stackhousella on mieshuolia. Vaikka hänen vampyyripoikaystävänsä Bill on niitä harvoja, joiden ajatuksia hän ei pysty lukemaan, on selvää, että viime aikoina mies ei todellakaan ole kertonut Sookielle kaikkea. Kaiken kukkuraksi Bill väittää lähtevänsä liikematkalle ja katoaa reissullaan kuin maan nielemänä. Sydämensä särkenyt Sookie ryhtyy etsimään vampyyrisulhoaan yhdessä Ericin, Billin seksikkään pomon, kanssa. Jäljet näyttäisivät johtavan Mississippin yliluonnollisten olentojen alamaailmaan. Turvakseen ja oppaakseen näiden pahamaineiseen kantakapakkaan Sookie saa ihmissusi Alciden, joka sattuu olemaan paitsi vahva ja teräväpäinen myös syötävän söpö... Kidnappaajien kynsistä pakenemisen, Ericin lähentelyjen torjumisen ja moninaisten lemmekkäiden tunteidensa tukahduttamisen lomassa Sookie yrittää selvittää, mitä petturi-Billille oikein tapahtui. Pitäisikö Sookien yrittää pelastaa Bill pinteestä vai alkaa teroittaa vaarnaa?

"Tämä sarja kyllä paranee mitä pidemmälle sitä lukee. Kirjojen hyvä puoli on se, että ne eivät ole kovin pitkiä. Kirjat ovat helppolukuisia eikä asioita jäädä vatvomaan monen kymmenen sivun verran. Tv-sarjaa seuranneena huomaa, että monet asiat häiritsevät puolin ja toisin, mutta ei kuitenkaan suuresti. Kirjan idea on hyvin keksitty ja kyseinen tuotantokausi kuului kyllä suosikkeihini. Eric jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen, mutta Bill ottaa enemmänkin hermoon. Suureksi suosikiksi on noussut Alcide, joka on suuri ihmissusi ja osaa kyllä sanoa sanottavansa ilman turhaa kiertelyä. Tapahtumasta toiseen siirtyvä nopeatempoinen kirja, joka ei ole missään nimessä tylsä!"
ARVOSANA: 8½




Veren Imussa 

Telepaattitarjoilija-Sookien seikkailuille ei loppua näy. Palatessaan töistä uudenvuodenaattona Sookie ajaa tien laitaa hädissään juoksevan, puolialastoman miehen ohi. Miehellä ei ole hajuakaan siitä, kuka hän on, mutta Sookie tunnistaa hänet kyllä: siinähän on muistinsa menettänyt vampyyri-Eric, ensimmäistä kertaa (kuolemanjälkeisessä) elämässään haavoittuvaisena ja herkkänä... Uudessa, vastustamattomassa Ericissä olisi jo riittämiin päänvaivaa, mutta pian Sookielle selviää, että syypäitä Ericin muistinmenetykseen ovat hämmästyttävän voimakkaat noidat, jotka ovat iskeneet kyntensä Ericiin. Eric tarvitsee Sookien suojelusta, ja ennen pitkää Sookie on pahassa pinteessä keskellä noitien, vampyyrien ja ihmissusien veristä taistoa.

"Harrisin kirjat paranevat kirja kirjalta. Ehdottomasti tähän mennessä paras Sookie-sarjan kirja. True bloodia seuranneena ärsyttää erilaisuudet. Kirjassa noitakuvio on paljon mielenkiintoisempi kuin sarjassa. Ericiin saadaan uutta ihastuttavaa näkökulmaa ja Alcidekin pääsee kuvioihin. Hän ei ole oikein mielissään Ericin ja Sookien väleistä, mutta ei ole moni muukaan. Edelleen täytyy hehkuttaa kirjojen helppolukuisuutta ja yksinkertaisuutta. Lisäksi hahmoihin on tullut enemmän syvällisyyttä kuin aiemmissa kirjoissa. Jos haluat pitkää kerrontaa ja syvällisiä pohdintoja, tämä sarja ei ole sinua varten." 
ARVOSANA: 9





Verta Sakeampaa 

Sookie Stackhouse ei kaipaisi muuta kuin mukavaa, hiljaista elämää, mutta hän tuntuu ystävineen aina päätyvän keskelle toinen toistaan hurjempia seikkailuja. Nyt Sookien veljeä Jasonia odottaa muodonmuutos ihmispuumaksi. Tämän Sookie vielä kestäisi, mutta sisarellisen huolen sijaan hän alkaa tuntea hyytävää kauhua, kun joku ottaa tähtäimeensä Louisianan muodonmuuttajaväestön. Sookie ei pelkää vain siksi, että Jason saattaa olla seuraava uhri, vaan koska jotkut muodonmuuttajat epäilevät, että Jason saattaa olla konna kaiken takana. Ennen seuraavaa täysikuuta Sookien on saatava todellinen syyllinen nalkkiin - jollei sala-ampuja päätä hoitaa häntä ensin.

"Verta sakeampaa on Sookie-sarjan viides suomennos. Aiempia kirjoja lukiessa taso on noussut koko ajan, mutta tätä lukiessa se nousu ikäänkuin pysähtyi. Tuntui välillä, että tapahtumat olivat sekavia ja niitä oli sen verran, että ei pysynyt mukana siinä, että mihin juttuun mikäkin liittyi. Lisäksi Sookien otsaan iskeytyi tässä kirjassa kevytkenkäisen tytön leima, koska miehiä tuntui olevan joka sormelle ja se ärsytti suunnattomasti. Joka tapauksessa hieno lukukokemus, josta löytyi kuitenkin pääosin vain kaikkea mielenkiintoista ja positiivistakin. Uusi hahmo Quinn herätti mielenkiinnon heti, joten täytynee ostaa hyllyyn seuraava kirja mahdollisimman pian." 
ARVOSANA: 8




Veren perintö 

Sookie Stackhousella on pieni suku, joten sukulaisen menettäminen on erityisen kurjaa - etenkin kun kyseessä on hänen vampyyriserkkunsa Hadley, joka oli jo teknisesti ottaen kuollut. Hadley jättää Sookielle perinnön, jonka selvittelystä New Orleansissa sukeutuu melkoinen soppa. Joku ei mitä ilmeisimmin halua, että Sookie pääsee liian hyvin perille Hadleyn värikkäästä elämästä, johon kuului muun muassa suhde itsensä vampyyrikuningattaren kanssa.

Apunaan Hadleyn vuokraemäntä, noita Amelia Broadway, Sookie riuhtoo kuitenkin luurangot Hadleyn komeroista ja on jälleen kerran kaulaansa myöten liemessä – ja hengenvaarassa. Epäiltyjen vihamiesten kirjo ulottuu arvaamattomista ihmissusista aina hänen ensirakkauteensa, vampyyri-Billiin.

"Pitihän se sitten hommata seuraava kirja hyllyyn kun edellinen herätti mielenkiinnon uutta hahmoa, Quinnia kohtaan ja täytyy sanoa, että olen rakastunut! Quinn on ehkä parhaita hahmoja tähän mennessä kun taas Bill ja Eric herättivät suurta ärtymystä asenteidensa kanssa. Sookie on teräsnainen, joka joutuu kokemaan kerta toisensa jälkeen itseensä kohdistuvia uhkia. Milloin häntä purraan, milloin hakataan ja yritetään jopa ampua. Tuntui vaan, että tässä kirjassa oli vaan hiukan liikaa tällaista. Pääjuonenahan oli tämä Hailey-kuvio, mutta se tuntui jäävän sivuun ja kirjassa oli sen lisäksi pari muutakin mysteeriä. Bon Tempsissä ja sen lähiympäristössä ei siis nähdä yhtään rauhallista päivää. Joskus jopa tapahtumien paljous ottaa päähän, mutta tämä kirja oli edellistä parempi. Quinnin ja Sookien suhteesta on mielenkiintoista lukea eikä edes Alciden sivuun jääminen haitannut. Mielenkiinnolla odotan, mitä itse tv-sarja onnistuu loihtimaan Quinnista ja Sookiesta. Innolla jään odottamaan seuraavaa kirjaa."
ARVOSANA: 8½


Pahan veren valtakunta

Vampyyrien huippukokoukseen Chicagoon kokoontuu epäkuolleita voimahahmoja ympäri Yhdysvaltoja, ja ilmapiiri on vähintäänkin kireä. Vampyyrivastainen, äärioikeistolainen Auringon seurakunta lietsoo ongelmia, ja Louisianan vampyyrikuningatar Sophie-Anne Leclerqia syytetään miehensä, Arkansasin kuninkaan, murhasta.

Hurrikaani Katrina on heikentänyt kuningattaren valta-asemia New Orleansissa, ja jotkut vampyyrit haluaisivat viedä päätökseen sen, minkä luonto aloitti. Sookie Stackhousella on todisteet siitä, että Sophie-Anne on syytön murhaan. Tämä haluaa Sookien liittolaisekseen - ei vähiten siksi, että Sookien telepaattisille kyvyille on käyttöä huippukokouksessa. 

Monen kuuliaisuus joutuu koetukselle järjettömien murhatekojen ja vampyyrien poliittisen valtapelin keskellä. Sookien täytyy tehdä kohtalokas päätös: millä puolella hän itse on? Pähkäiltävää riittää myös yksityiselämässä. Suhde ihmistiikeri Quinnin kanssa roihuaa, mutta olosuhteiden pakosta Sookien on jälleen nautittava vampyyri Ericin verta, mikä viimeistään sitoo hänet mieheen iäksi.

"Tv-sarjaa seuranneena herää kyllä kysymys, että kuinka monta kautta aikovat kirjojen pohjalta tehdä ja mikä niissä on oikeastaan ideana sitten? Tämä kirja pyöri oikeastaan Sophie-Annen kriisin ympärillä, mutta kyseinen vampyyrikunigatarhan on jo sarjassa kuollut. Yleensä näissä kirjoissa tapahtuu sellaista hiljaista kipuamista ylös päin, mutta tämä teos jämähti kyllä juuriinsa. Hurjia tapahtumia ja draamaa oli tuttuun Harrisin tyyliin ja jotkut tapahtumat saivat pyörittelemään päätään huvittuneena ja epäuskoisena. En voi kuin ihailla Anna Paquinin työtä Sookiena, koska kirjoista todella välittyy kuinka idiootti ja jäässä Sookie välillä on ja Paquin kyllä osaa näytellä sellaista. Tarina oli kelvollinen, mutta omat huomioni kiinnittyivät lähinnä hahmoihin. Quinn on tällä hetkellä ehdoton suosikki kun taas Eric ottaa tajuttomasti hermoon. Ehkä eläydyin kirjoihin liikaa ehkä en, mutta meinasin saada pari raivonpuuskaa tätä lukiessa. Mainio kirja ja aion jatko-osatkin lukea pelkästä mielenkiinnosta vaikka en pidäkään siitä mitä tuleman pitää."
ARVOSANA: 8


Veren sitomat

Hurrikaani Katrinan aiheuttamien tuhojen ja vampyyrien huippukokouksessa tapahtuneen räjähdyksen jälkeen Sookie on pyörällä päästään. Hän toivoisi elämän palaavan normaaliksi, mutta yliluonnollisessa maailmassa kuhisee. Ihmissusien lauman vihanpito johtaa naisten ja lasten murhiin, ja vampyyrit saavat vieraita, jotka yrittävät ottaa haltuunsa heikentyneen valtakunnan. Kaiken lisäksi Sookien ihmistiikeripoikaystävä Quinn on ollut kateissa räjähdyksestä asti.

Koska Sookie on lauman ystävä ja hänellä on veriside Eric Northmaniin, paikallisen vampyyriyhteisön johtajaan, on selvää, että levottomuudet koskettavat myös hänen elämäänsä. Kun kamppailut viimein laantuvat ja kylmä veri lakkaa virtaamasta, hänen maailmansa on peruuttamattomasti toinen.

"Aika samanlaisilla linjoilla mennään mielestäni tässäkin kirjassa kuin aiemmissa. Tässä ei ehkä ollut ihan niin paljon toimintaa ja vaihtuvia tapahtumia kuin joissain aiemmissa kirjoissa, mutta se oli oikeastaan hyvä juttu. Tarina soljui eteenpäin hiukan rauhallisemmin ja kivuttomammin. Tässäkin tosin oli huomattavissa vaihtuvien tapahtumien paljoutta, jotka alkoivat ja loppuivat kuin seinään, jonka jälkeen uusi juonikuvio tuli mukaan. Joillekin se varmasti saattaa olla ihan mieluista, mutta itseäni häiritsi kun olen tottunut siihen, että kirja sisältää yhden oleellisen juonen eikä montaa. Hahmot ovat jotenkin todella paljon ärsyttävämpiä kirjoissa kuin tv-sarjassa. Sookiesta tulee sellainen kuva, että hän on tyhmä bimbo ja kaikki miehet pyörivät hänen ympärillään. Eric oli rasittava ja Bill jotenkin limainen. Suuri suosikkini Quinn jäi harmillisen pieneen rooliin ja hänen ja Sookien tapaamisen jälkeen kirja menetti hohtonsa täysin. Ihan luettava vaikka ei mikään loistoteos olekaan, en vain pidä suunnasta johon tarina joiltain osin etenee."
ARVOSANA: 8

Pedon veri

Kun vampyyrit tulivat arkusta ja paljastivat olemassaolonsa tavalliselle maailmalle, moni ei arvannut, että se oli vasta alkua. Nyt on ihmissusien ja muiden muodonmuuttajien vuoro. Yliluonnolliset piirit jo läpikotaisin tunteva Sookie Stackhouse ehtii huokaista helpotuksesta, kun suuri paljastus otetaan Bon Tempsissa vastaan kutakuinkin hyvin. Mutta sitten Merlotte’s-baarin takapihalta löytyy ihmispuuman ristiinnaulittu ruumis.

Sookie päättää selvittää, kuka murhateon teki ja miksi. Hän ei kuitenkaan arvaa, että samaan aikaan vampyyri- ja ihmissusikuntaakin vanhempi, voimakkaampi ja salaisempi yliluonnollisten olentojen joukko valmistautuu sotaan. Ja Sookie on tässä sodassa aivan liian inhimillinen pelinappula.

"Olen vähän pettynyt, että nää viimeisimmät Sookie-kirjat eivät ole edistyneet suuntaan taikka toiseen. Kirjoissa on ollu paljon turhaakin, jotka poistamalla sarjasta olisi saanut lyhyemmän ja ytimekkäämmän. Kaikeksi onneksi tässä uusimassa sentään juonia ei oltu lätkitty montaa yhteen kirjaan vaan oli yksi selkeä juoni ja sitten tapahtumaan sen ympärillä eikä oikeastaan huomannut mitään ylimääräistä säätämistäkään taustalla vaikka olenkin jo ihan sekaisin näiden kanssa kun sarjassa olevat hahmot ovat aivan erilaisia kirjoissa. Eric kävi tässä kirjassa entistä enemmän hermoon juuri tuon "sinä kuulut minulle" - asenteensa kanssa ja sen, että päätti Sookien asioista tämän tietämättä. Kihisin raivosta aina kun vampyyrin nimi vain mainittiinkin tekstissä. Lisäksi Sookie oli tässä kirjassa taas harvinaisen typerä ja yksinkertainen kuten oli ensimmäisessä kirjassa. Ensimmäisen kirjan jälkeen hahmo alkoi "kasvaa", mutta nyt tyyppi näköjään taantui takaisin idiootin tasolle. Edelleen sitä mieltä, että sarja on rutkasti parempi."
ARVOSANA: 8

Samaa verta

Sookie Stackhousen keijusodassa kärsimän kidutuksen haavat ulottuvat paljon pintaa syvemmälle. Ainoa valopilkku on suhde viikinkivampyyri Eric Northmanin kanssa, mutta Eric joutuu suhteen takia vampyyrikuninkaan silmätikuksi.

Muodonmuuttajien julkisuuteen tulon poliittiset seuraukset vetävät Sookien mukaan vaarallisiin selkkauksiin. Kaiken lisäksi ihmisten maailmaan on jäänyt vielä jokunen keiju, ja yksi heistä on vihainen Sookielle. Hyvin, hyvin vihainen.

"Hohhoijaa, en paremmin sano. En ymmärrä miksi tämä sarja on venytetty näin äärettömän moneen kirjaan kun näissä ei tunnu tapahtuvan mitään. Luvataan vihaisia keijuja, jotka tulevat kuitenkin parhaiten esille vasta kirjan viimeisillä sivuilla. Tässä kirjassa ei oikeasti tapahtunut yhtään mitään jos ei lasketa kertomuksia Sookien aamukahveista ja töissä käymisestä. En oikeastaan tiedä enää miksi luen näitä koska suosikkihahmot ovat rapisseet pois ja jäljellä on vain naiivi Sookie ja ärsyttävän Edwardmainen Eric, joka on sarjassa hiukan siedettävämpi kuin kirjassa. Tässä kirjassa ainut piristysruiske oli oikeastaan Sookien keijuserkku Claude, joka ei häpeile ilkosillaan hyppelemistä. Noh, tänne asti on päästy joten aion lukea sarjan loppuun vaikka en jatko-osia odotakaan."
ARVOSANA: 7 



Veren muisti

Merlotte’s-baariin tehdään palopommi-isku. Koska nykyään baarin omistajan Sam Merlotten tiedetään olevan kaksiluontoinen, epäilykset kohdistuvat heti Bon Tempsin muodonmuuttajavastaiseen väestöön. Sookie Stackhousella on kuitenkin omat epäilyksensä. Hänen rakastajansa Ericin ja tämän jälkeläisen Pamin raivostuttavan salamyhkäiset juonittelut meinaavat kuitenkin viedä Sookien huomion kokonaan toisaalle.

Kun sekä työ- että rakkauselämä ovat uhattuina, Sookie ei totisesti tyydy sivustakatsojan rooliin. Tultuaan vähitellen vedetyksi mukaan juonitteluihin hän ymmärtää, että tilanne on vielä uhkaavampi – ja kuolettavampi – kuin hän olisi voinut arvatakaan.

"Olen muuten huomannut, että näiden kirjojen takakannet antaa ymmärtää vaikka mitä erikoista ja antaa lupauksen säpäkästä juonesta, mutta kirjan luettuaan tajuaa, että takakansi on suurilta osin täyttä puppua. Tai sitten luvattua toimintaa raapaistaan vain pinnalta. Tämäkin kirja oli yhtä "vetelä" kuin aiemmatkin. En tiedä oliko sittenkään järkevää maksaa paria kymppiä kirjasta, joka kertoilee oikeastaan vaan Sookien ihokarvojen poistosta ja ullakon remppaamisesta. Mielenkiintoista toimintaa oli ehkä hitusen enemmän, mutta jotenkin tämä "haluan saada Sookien hengiltä"-kuvio alkaa olemaan jo melko kulunut. Lisäksi Sookie tuntuu ottavan vähän turhan rennosti sen, että ihmisiä ja yliksiä hänen ympärillään kuolee tiuhaan tahtiin eikä naikkosta näytä haittaavan vaikka hän posauttaa joutessaan haulikolla jonkun tunkeilijan aivot pellolle. Siis nämä kirjat ovat jotenkin aivan päättömiä välillä. Kauniisti sanottuna luonnehtisin kirjaa höntiksi ja naiiviksi. Ainut kiinnostava hahmo tässä kirjassa oli Claude ja sitä oli aivan liian vähän."
ARVOSANA: 7


Veri kielellä

Sookiella on taas murhatapaus käsissään. Nuori nainen on kuollut vampyyrien juhlissa, ja näyttää siltä, että Eric voisi olla syypää. Eric vannoo viattomuuttaan, mutta Sookie ei tätä purematta niele, sillä hän osui paikalle parahiksi nähdäkseen Ericin nauttimassa uhrin verta, vain hetki ennen kuin tämä tapettiin.

Sookien täytyy selvittää tapaus, mutta se osuu pahimpaan mahdolliseen hetkeen: hänen keijusukulaisillaan on omia huolia, joihin Sookie tulee väistämättä vedetyksi mukaan. Hän saa uuden kavalan vihollisen, ja vampyyrien valtapelit osuvat suoraan hänen sydämeensä. Keijujen taikakalun avulla hän voisi saada yhden toiveensa toteutumaan, mutta ainoa ongelma on se, ettei Sookie tiedä vieläkään, mitä – ja kenet – hän todella haluaa.

"Huh, sainpas lukuprosessin alkuun näin vuoden 2014 kunniaksi. Sookie-kirjat eivät kyllä ole kuuluneet missään vaiheessa niihin lempikirjoihini, mutta utelias kun olen, haluan tietää miten sarja päättyy ja nyt sain koluttua tämän toiseksi viimeisen kirjan vihdoin loppuun. Eipä tässä juurikaan meno muutu edellisiin verrattuna. Hiukan ehkä tuo juoniasettelu oli maltillisempi kuin jossain aiemmissa osissa ja pysyi paremmin kärryillä mitä kaikkea kansien välissä tapahtuu, pisteet siitä. Olihan tässä myös vähän sitä turhaa jaadajaadaatakin, mutta hillitymmin ja juonikuviot olivat ihan mielenkiintoisia. Loppuun oli vielä pudotettu yllättävä pommi, joka ratkesi vieläkin yllättävämmin ja jään nyt melko mielenkiinnolla odottamaan millaisen päätöksen sarja saa ja millainen kohtalo itse Sookiella on. Ihan kelpoa nopeasti luettavaa viihdettä ja pääsi vähän kiinni tuohon lukemisen makuunkin taas."
ARVOSANA: 7+


Sydänverellä

SOOKIE STACKHOUSE -SARJAN PÄÄTÖSOSA

Sookie Stackhousen on helppo sanoa ei, kun Merlotte'sin entinen tarjoilija Arlene kinuaa työtään takaisin. Yrittihän Arlene sentään tapattaa Sookien. Suhdekiemurat Eric Northmanin kanssa eivät puolestaan ole yhtä yksioikoisia. Eric ja hänen vampyyrinsä ovat kovin etäisiä... ja jäätävän vaitonaisia. Kun Sookie saa selville syyn, hän tyrmistyy.

Sitten Bon Tempsia kuohuttaa murhatapaus, ja Sookie pidätetään rikoksesta epäiltynä. Todisteet ovat kuitenkin hataria, ja hän pääsee vapaaksi takuita vastaan. Tutkiessaan murhaa hän tajuaa, että Bon Tempsissa totuudesta käy kätevä valhe, oikeudesta lisäveren vuodattaminen. Eikä se mikä käy rakkaudesta ole koskaan tarpeeksi...

"Niin se tämäkin sarja tuli tiensä päähän vihdoin ja viimein. Minusta tämän olisi saanut tiivistettyä järkevämmäksi kokonaisuudeksi ja se olisi vaatinut hiukan vähemmän kirjoja. Vaikka Sookie-kirjat ovatkin edetessään menneet entistä pahemmaksi puuroksi niin tässä kirjassa juoni oli jonkunlaisessa kasassa toisin kuin jossain aiemmissa kirjoissa kun ei ole edes kunnolla pysynyt mukana kun tapahtuu koko ajan ja eri asioita. Turhaa jaarittelua oli nyt vähemmän. Hiukan yllätti tämä Sookien ja Ericin kuvio, joka oli suuressa osassa aiemmin ja sai vähän laimean leiman tässä kirjassa. Koko systeemi tuntui vähän turhan hutaistulta. Samalla yllätti myös tämä lopun parituskuvio, jota en kyllä osannut odottaa millään. Päätösosa oli suurilta osin melko hyvin koottu tarina, mutta sen lopetus oli laimea ja hiukan pettymyskin itselle. Aivan kuin kirjailijalla olisi ollut kiire päästä sarjasta eroon. No, onpahan nyt luettu ainakin sen kerran. Toista kertaa en usko tarttuvani tähän sarjaan."
ARVOSANA: 7


Pimeyden olennot 

(Kokoelma Sookien maailmaan sijoittuvia novelleja) 

Charlaine Harris - Tanssiva kuolema. Layla LaRue LeMay on saanut kokea elämässään pahuutta enemmän kuin yhden elämän verran. Työ tanssijana vampyyrin parina ei hänen mittapuussaan aiheuta kauhua laisinkaan. Ja pian hän saa myös huomata, että kolmesataavuotias Sean O´Rourke on sydämellisempi kuin monet kuolevaiset, joita hän elämässään on joutunut kohtaamaan. Kun vanha painajainen muuttuu taas todeksi, on Sean ainoa johon hän voi luottaa.

Maggie Shayne - Iltahämärän valat. Rachel Sullivanilla on lapsesta saakka ollut tunne, että joku tuntematon kulkee hänen rinnallaan aina valmiina pelastamaan hänet. Taikauskoa tai ei, mutta antropologina hän on päättänyt selvittää, jos nyt ei kaikkea yliluonnollista, niin ainakin kotikylänsä linnaan liittyvät kauhukertomukset. Heti kylään saavuttuaan hän tapaakin mystisen ja tutunoloisen miehen, joka sanoo asuvansa linnassa. Donovan O´Roark on ollut vainottu siitä saakka kun hän nousi kuolleista omissa hautajaisissaan. Hänen oma perheensäkin ajoi hänet luotaan. Nyt hänen nuoruudenrakkautensa sukulainen suoraan alenevassa polvessa tunkeutuu hänen elämäänsä ja linnaansa uteliaana ja pelottomana. Onko Rachel vain kyläläisten lähettämä syötti, vai olisiko maailma jo valmis hyväksymään hänet? 

Marilyn Tracy - Aamuyön morsian. Tara Michaelsin koston päivä oli koittanut. Sisarensa muistojuhlissa hänen päämääränään oli antaa paholaisen maistaa omaa lääkettään. Paholainen oli murhannut hänen sisarensa. Yhdessä Charlenen sulhasen kanssa Tara aikoi ajaa Gavin Deveroux`n ansaan. Sen tehdäkseen hän oli valmis mihin vain, jopa pika-avioliittoon Gavinin kanssa, vaikka tämä ei edes ollut mies vaan pimeyden olento. Kiihkeän vuorokauden aikana Taran oli kuitenkin muutettava mielipiteitään hyvästä ja pahasta ja yhdessä Gavinin kanssa opeteltava elämässä tärkein: rakkaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitoksia muistamisesta ;)